tiistai 19. heinäkuuta 2011

Mustavalkofilmin purkkikehitys

Varsinainen dejavu tuli mustavalkofilmin kehityksestä. Piti kaivella muistin kätköistä nuorelle innostuneelle sukulaismiehelle kehitysaikoja ja aineita. Nuorisossa on tiukkaa asennetta nykypäivänä. Kaveri on antanut piutpaut digivempeleille ja on kuvannut filmi pikku-myyllä kuvansa. Nyt sitten siirrytään Hasselblad maailmaan, koska niitä vanhoja filmiversioita myydään pilkkahintaan turuilla ja toreilla. Siitä kyllä täytyy olla hiukka kade, koska kyseinen merkki omassa nuoruudessa edusti jotain saavuttamatonta, toisessa universumissa sijaitsevaa haavetta.

Alla jakoon jonkinlainen järkeenkäypä yhteenveto myöskin muille mustavalko filminkehityksestä kiinnostuneille...

MUSTAVALKOFILMIN PURKKIKEHITYS
Purkin liikkuttelun tulisi olla rauhallista, liian raju liikuttelu aiheuttaa epätasaisuuksia. Purkki ei ole mikään sambasoitin. Liikkuttelun tarve syntyy kehitteen kulumisesta. Liuos ei vaihdu tasaisesti, jolloin kehitys hidastuu ja muuttuu epätasaiseksi. Liian ahkera purkin heiluttelu taasen vastaavasti aiheuttaa haitallisia virtauksia, jotka huuhtovat jotain filmin kohtaa enemmän. Tämä taasen näkyy raitoina lopullisessa, vedostetussa kuvassa.
Jos ja kun käytetään lyhyttä filminkehitys aikaa on ilmakuplat ongelma. Tällöin olisi ehdottomasti käytettävä filmin esikastelua saadakseen poistettuksi tämän ongelman.
Keskeytteen korvaaminen pelkällä vedellä ei ole suositeltavaa. Ensinnäkin kehitysajasta tulee jotain sinnepäin, kehitys ei lopu välittömästi ja toiseksi siksi, että filmin pinnalla pääsee kehitettä kulkeutumaan kiinnitteeseen aiheuttamaan niin sanottua dikroidista huntua. Se näkyy valmiissa negativiissa purppuranvihertävänä kalvona. Huntu on hapon pelkistämää hopeaa ja sitä ei enään saa negatiivistä jälkikäteen poistettua.
Liian hapan keskeyte taasen aiheuttaa filmin rakeisuuden kasvamista. Keskeytteeksi suositellaan 0,7% etikkahappoa.
Seuraavaksi tuleekin sitten filmin kiinnitys. Yleinen virhe filmin kiinityksessä on se, että kiinnitysaika ei ole tarpeeksi pitkä. Käytetään samaa kiinnitettä kuviin sekä negoihin. Yleensä nyrkkisääntönä pidetään sitä, että leikataan kehittämättömästä filmistä pieni pala ja laitetaan se uimaan fixiin. Kellosta samalla tarkkailemalla seurataan filmin kirkastumisaikaa. Kun filmi on täysin kirkas, kerrotaan saatu aika kellosta kahdella. Tämä on silloin se kiinnitysaika, minkä filmi tarvitsee.
Kiinityksen jälkeen suoritetaan välihuuhtelu, jonka jälkeen käsittely vielä HCA:lla, eli kiinnitteen tuhoajalla. Lopuksi suoritetaan loppuhuuhtelu 15 minuuttia juoksevassa vedessä kuitenkin huomioiden, että vesi ei ole jääkylmää eikä yli +35C astetta.
VAIHEET SIIS;
- Esikastelu, puhdas vesi. Sama lämpötila kuin kehitteellä. Aika 30s ja vesi pois
- Kehite kaadetaan purkkiin. Pieni kopautus pöytään mahdollisten ilmakuplien poistamiseksi. Liikutellaan purkkia jatkuvasti ensimmäiset 30 sekunttia jonka jälkeen jokaisen 30s jälkeen liikutellaan purkkia 5s ajan.
- Keskeyte lopettaa kehityksen välittömästi. Keskeyte purkissa n.30s
-Kiinnitys. Tuore kiinnite…pinkki sävy filmistä pois
- Välihuuhtelu. Juoksevassa vedessä, n.+20c lämpöisessä vedessä 5minuuttia.
- HCA käsittely. 2 minuuttia
- Loppuhuuhtelu. Juokseva vesi lämpötilaltaan n.+20c 10 minuutin ajan.
- Lopuksi kastetaan filmi vielä kostutusaineeseen
(Kodak phoflo) jolla estetään kuivumisjäljet lopullisesta negatiivista…