
Tämän tuo kyseinen kuvaajalegenda sanoi 1940-luvulla.
Tuo asia mielessä olikin kiinnostavaa tarttua vuonna 1949 julkaistuun Zeiss Ikon Nettar-kameraan. Käsiini ajautui moinen aparaatti kokeiltavaksi ja olen aivan innoissani sen edustamasta kuvausfilosofiasta. Kamera on siis yli 60 vuotta vanha ja edustaa puhtaasti täysin manuaalisia toimintoja. Kamera tarkennetaan metrimitan avulla ja suljinaika ja aukko arvioidaan vallitsevan säätilan mukaan. Jo tuo fiilis kun kameran bajonetti ponnahtaa auki kameraa avatessa kuvausvalmiiksi on kuin taikoisi jäniksen taikurinhatusta.

Tällä kameralla kuvaaminen on puhdasta runoutta. Voi antaa ajan pysähtyä ja kuunnella marraskuun hiljaisessa valossa sulkimen vienoa kuiskausta. Kuten Fastfood ruokailuun on tullut vastakohtainen käsite SlowFood on siis kuvailu tällä kameralla samanlaista hetkessä pysähtymistä. Vielä ei ole tietoa tuleeko kuvia ja minkälaisia, mutta heti ensi viikolla saan tuon melkein ikuiselta tuntuneen kahdentoistakuvan rullan kehitykseen. Joten kuvia ilmestyy tänne heti kun aika koittaa...
Ja kuten kaikissa hyvissä testeissä, tässäkin pieni yhteenveto kuvaustunnelmista;
KIITÄMME;
- Kameran koko on oivallinen, kuvaustuntuma on kiitettävä jopa sormikkailla.
- Kameran erittäin sulavasti auki ponnahtavaa bajonettia.
- Selkeää käyttöliittymää, vain suljinajat, aukot ja etäisyys kuvaajan hallittavissa.
- Kätevää vitkalaukaisinta ehkäisemään kameran mahdollista laukaisuepäterävyyttä.
MOITIMME;
- Päälekkäisvalotuksen mahdollisuus johtuen usein kuvaajan omasta huolimattomuudesta.
- Heikohkoa etsinkuvaa.
- Objektiivin yhteydessä olevaa syväterävyys asteikkoa, joka on hieman sekava.