Rakkaussuhteen jatkumo kameraan sai siis hieman ryppyjä. Kun kuvasin 65 vuotta vanhalla Zeissin Nettar-kameralla oli siinä filmiruudut aivan kohdallaan, ei minkäänlaista heittoa filmin siirtymisessä.
Ehkä Hasselbladin kanssa kuvaaminen on hieman samanlaista kuin purjehtiminen, aina ei tiedä mitä kölin alta löytyy. Mutta se ääni. Kun kameran virittää filmikammesta kääntäen, on soundi kyllä yksilöllinen. Varsinkin kameraa laukaistessa kunnon flamp-flamp ääni on miehekäs.
Yhä saa hymyilemään vain 12 kuvan ottamisen mahdollisuus. Löytää siis kaksitoista kuvaamisen arvoista aihetta....saada edes filmi otettua täyteen. Vielä jos jostain saisi vanhoja 16 Mb muistikortteja, voisi digillä lähteä kuvaamaan samalla ajatuksella. Myös tuo valotusvara on suuressa negassa mieletön. Kamera kuutamolla otetussa kuvassa oli jalustassa suljin auki ja juoksin salama kädessä kaukana olevalle sillalle ja takaisin valottaen salamalla puunlatvoja.
Valotusaikaa tuli yhteensä jotain kolmisen minuuttia.
Eipä ole kohinaa kuvassa. Ainoastaan onneton skanneri on saanut kuviin jotain prujua näkyviin newtoninrenkaina.
