maanantai 15. huhtikuuta 2013

4pictures

Yhdessä vaimoni kanssa, vetämämme valokuvauskurssi on vielä viikon nähtävissä Galleria Vikholmissa Lohjalla. Neljän nuoren tytön kuvallinen seikkailu.

 


VALOKUVARYHMÄN NÄYTTELYN 
PUHE AVAJAISISSA 8.4.2013

Elämme aikaa, jolloin valokuvaaminen ja valokuvatuksi tuleminen on ikään kuin osa ihmisen luontoa. Elämän hetkiä ikuistetaan ensimmäisestä raskaudenaikaisesta ultraäänikuvasta viimeisiin hengenvetoihin. Digikamera kulkee yhä useammalla kellon ja kännykän tavoin mukana. Elämme kuvien runsaudessa.
Samalla voimme edelleen saada syvällisiä elämyksiä valokuvista ja löytää omat merkitykselliset kuvamme, joita vaalimme kalleimpina aarteinamme.

Valokuvan identiteettiä on ihmetelty siitä saakka, kun keksintö vuonna 1839 julkistettiin, Sir Wendell Holmes kutsui sitä ”peiliksi, jolla on muisti”.
Nykyvalokuvauksessa peiliä käännellään taitavasti. Siitä voi heijastua viileä ja neutraali kuva ulkoisesta maailmasta tai subjektiivisia kuvaajan mielenmaisemia.

Valokuvauksessa studio on ollut aina se paikka, jossa rooleja ja poseerauksia tuotetaan ja ikuistetaan kameralla. Studiossa tehdyn kuvan kaikki merkit ovat aktiivisia ja tarkoituksellisia.  Kuvat rakennetaan tyhjästä, eikä niissä ole mitään sattumanvaraista. Studio on muusta maailmasta eristetty tila ja laboratorio, jossa on mahdollista tutkia identiteettiä, minää ja merkityksen rakentumista – mutta myös improvisoida.

Voimauttavat omakuvat ovat itselle tärkeitä kuvia; ihmisestä itsestään lähtevää, sisäisen voimantunteen kasvuprosessia. Itsemäärittely merkitsee, että jokaisella on oikeus valita, mitkä kuvat ovat omalle elämänkokemukselle niin tosia, että ne kelpaavat määrittelemään omaa elämäntarinaa.

Kuvaustilanteessa on kysymys luottamisesta ja dialogisuudesta.
Käytännössä kuvaustilanteen vastavuoroisuus voidaan toteuttaa parhaiten rooleja vaihtamalla; kumpikin parin osapuoli toimii vuorollaan kuvan päähenkilönä ja kuvaajana. Näin kumpikaan ei jää yksin kuvan kohteeksi, vaan saa kannatella toista kuvaajan roolissa ja osoittaa hänelle arvostustaan.
Syntyy leikin ja flow-kokemuksen värittämää  yhteistoimintaa, jossa kuvausparit kokevat nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tunteiden vievän mukanaan ja synnyttää ideoita itsestään.  Arkitodellisuuden vaikeudet unohtuvat kun kaksi ihmistä, kamera ja ympäröivän kuvauspaikan maailma valoineen, äänineen ja väreineen nousevat pääosaan.

Kysymys kuuluu: Miten haluaisit, että otan tämän kuvan sinusta?
Kuljimme yhdessä pienen hetken, reilun kuukauden, ja merkityksellistä saattoi olla että uskalsitte heittäytyä kuvattavaksi omana itsenänne, rentoina ja roolitta.

Yhdessä opimme katsomaan ja näkemään kauneutta linssin läpi.  Rajaamaan asioita, löytämään olennaisen.
Teimme kuvausretken talvimaisemassa; kun aurinko jo pilkisti puiden takaa ja sai maantien pinnan kimaltamaan. Löysimme jääpuikkoja ja pieniä yksityiskohtia maisemassa.  Retket ovat hauskoja ja yhdessä kuvaaminen on antoisa harrastus.

Lämmin kiitos teille yhteisestä seikkailusta ja toivomme että jatkatte näitä valon aakkosten opettelua ja että  valokuvat voivat olla teille voimaa antavia, joskus lohduttavia ja vahvistavia, apuna arjen arvojen selkeyttämisessä ja elämän käännekohdissa muutosprosessien työstämisen tukena.

Lämmin kiitos myös lahjoittajille, jotka mahdollistivat tämän ryhmän toiminnan.

Lopuksi vielä todistusten ja ruusujen jako 4 Pictures- ryhmän nuorille naisille.

TERVEISIN: Anne ja Kari Saaristo