torstai 14. huhtikuuta 2011

Erään keikan anatomia


Helsingin ja uudenmaan sairaanhoitopiiriltä, eli tuttavammin Hus:silta, tuli kuvituspyyntö. Seuraavaan Husariin olisi tarve saada kokosivun kuvitus Virkkalassa Järnefeldtin koulua käyvästä Eemelistä. Eemeli on liikuntarajoitteinen, mutta kuvassa pitäisi kuitenkin näkyä hänen koripalloharrastuksensa.
Lehden toimittajan kanssa puhelimitse jutellessa sai mielikuvan ulospäin suuntautuvasta ja aktiivisesta nuoresta miehestä.
Etukäteisvisualisointi on ehkä tärkein asia, mitä kuvaajan täytyy harrastaa lähtiessään kohti tuntemattomia kuvauskeikkoja. Visualisoida mielessään vielä ottamatonta valokuvaa. Valokuvaamisessa ja bändisoittamisessa on yllättävän paljon yhtymäkohtia. Jos oman ideansa on selkeästi itsellensä selvittänyt, on silloin myös helppo esittää se muille selkeästi.
Kyseistä tulevaa valokuvaa lähdin purkamaan ajatuksesta; liike. Tiesin Eemelin olevan pyörätuolissa, eikä kykenevän itse omin jaloin liikkumaan. Miten saisin kuitenkin valokuvaan rajua liikkeen tuntua?
Mietin, että Eemeli olisi kuvassa stabiili ja hänen ympärillään olisi koripallopeli käynnissä jolloin muut kuin Eemeli olisivat kiivaassa liikkeessä. Soitto siis koululle ja kerroin haluavani kolme kaverusta myös mukaan kuvaukseen malliksi.
Ensin kuvaussession aikana yritin juosta ja kuvata ja ottaa lennossa kuvan korispelin keskellä, mutta muutaman kerran saatuani koriksesta päähäni ajattelin jotta kuitenkin joku muu ratkaisu olisi järkevämpi. Siispä kamera jalustalle ja yksi salama orjakennolla varustettuna täydellä teholla kavereitten taakse ja kameran päältä tasoitusta toisella salamalla.
Pelikaverit aivan kiinni Eemelin pyörätuoliin ja sitten laskin aina kolmeen, jonka jälkeen muitten kuin Eemelin piti hypätä niin korkealle kuin pääsivät. Hypyn ajoitusta piti kyllä muutaman hetken harjoitella, koska mallit repesivät useamman kuin kerran nauramaan.
Myöskin liikkeiden suunnan pitäminen tuotti pienoista epäselvyyttä kuvattavissa :-)
Sopivan valotusajan löytäminen vei myöskin hetken, koska salaman ja liikkeen yhteensovittaminen tuntui vaikealta. Kombinaatiolla 1/2s. ja f:10 ja 100 asaa alkoi syntyä kelvollista jälkeä.
Vilkuilessani kameran näytölle oli vain pakko luottaa siihen, että kuva oli syntynyt.
Liikesarjaa ehdin kuvaamaan vain kuusi otosta...
Koulujen välitunti on kuitenkin aika lyhyt ja ikuinen kiire aina vieranamme.
Valitettavasti varsinkin valokuvaajien.

Linkki juttuun