Kuvioista tuli mieleen melkein jonkin avaruusolion kirjoittamaa tekstiä meille muan asuajistolle ;-)
Värinega Rules! Oli todella omituista kuvata sekunnin ajoilla jalustaa ja harmaakorttia valotuksen arviointiin käyttäen. Huvittavaa oli joka kerran tehdä sama moka kameran virittämisessä...piru, sehän ei automaattisesti viritykkään seuraavaa kuvaa varten. Toinen pakkoliike oli se, kun yritti mukamas otettua kuvaa katsoa kameran näytöltä...eihän sitä sieltä filmikameran takakannesta löytynytkän. Vaikka tasan tiesi kuvaavansa filmipelillä, niin kyseiset liikesarjat ovat jo syöpyneet syvälle kuvaus rutiineihin.
Tästä johtuen näissä tehtävissä käytetäänkin filmikameroita. Kuvattava on tärkein, eikä sen välissä saa olla turhaa tekniikkakikkailua. Tarkoitus ei ole kuvattavan kanssa hämmästellä hienoa otettua kuvaa heti näytöltä, vaan keskittyä täysin kuvattavan peilinä olemiseen ja kuunnella millaisen kuvan hän haluaisi itsestään otettavan. Antaa ihmisen kameran edessä tulla näkyväksi omana itsenään, eikä kuvaajan omana reflektiona itsekeskeisestä näyttämisen halusta...
