Paratiisin Pilkahdus- valokuvanäyttely oli menestys. Pariviikkoisen esillä oloaikanaan se keräsi 200 kävijää. Niin...se kuulostaa pieneltä, mutta tämän kokoisessa kylässä se on hirmuinen määrä. Galleristin mukaan uusi katsojaennätys.Näyttely kuulemma häiritsi hänen työtään kun koko ajan joku oli ramppaamassa sisään...
Syynä siihen varmaankin näyttelyn saama hyvä palaute kahdessa paikallisessa sanomalehdessä.
Taiteilu ei ole myöskään mitään halpaa lystiä; vuokriin ja kehyksin upposi pyöreesti tonni. Paperit ja tulostus 250.- Avajaisiin tietysti muutamat pänikät viiniä ja purtavaa...jne.
Varsinkaan, kun koskaan ei ole tullut rustattua mitään avustushakemuksia. Silloin saa syyttää persaukisuudestaan vain omaa laiskuuttaan. Avustusten ruikkaaminen vain tuntuu niin käsittämättömän työläältä. Olisi hyvä, jos siinä voisi käytellä muiden tietotaitoa, koska varmaan tämä lappujen täyttely on tyylilaji. Onkohan missään koottu mitään nettisaittia, mihin on kasattu mistä niitä nyt yleensäkin voisi anella...täytyypi selvitellä.
Tulee mieleen aina kun on tehnyt suuren työn näyttelyn eteen, että kannattaisi varmaan kierrättää kuvia ihan muuallakin.
Mukavinta on kuitenkin törmätä kaupungilla ihmisiin, jotka kiittävät näkemästään. Parisuhdetta ei nyt aivan joka päivä kuitenkaan ole esillä valokuvina. Myös rohkeudesta sai palautetta. Yleinen kuvasto kuitenkin esimerkiksi naisten kohdalla on mediassa hyvinkin fundamentalista.
Vain nuori ja kaunis kelpaa kuvan sisällöksi. Alaston keski-ikäinen nainen on groteski ja pelottava. Hyvä esimerkki oli viimeinen Madonnan konsertti suomessa. Lehdistössä hän sai erittäin tyrmäävää palautetta, kuten pilkallista vertailua isoäitiin. Ehkä niiden katsojien jotka kärsivät vanhenevan naisen katselusta kannattaisi tutkia omaa päänsisäistä maailmaansa. Siellä kenties vaikuttaa vaikka joku vanha äitisyndrooma.
Lauantaina oli Valokuvakeskus Raseborgin 20v. synttärit. Keskus ylläpitää Gallerie Zebran toimintaa ja sen aikoinaan oli perustamassa valokuvaaja Vidar Lindqvist. Vidar toimi tuolloin 1992 läänintaiteilijana, ja sai neuvoteltua Karjaan kaupungin kanssa tilat näyttelytoimintaan. Juhlanäyttely oli kasattu valokuvaavan hallituksen toimesta vahvistettuna special queststarilla; Stefan Bremer.
Näyttelyn ylöslaiton on suunnitellut valokuvaaja Ben Kaila. Kun on 10 eri kuvaajan teoksista kysymys, odottaa jotain todella sekavaa seinälle laittoa. Nyt se ei ollut sitä. Näki, että siihen oli käytetty aikaa ja saatu lopputulos keskustelemaan keskenään. On yleensäkin hieno asia, jos pystyy käyttämään ulkopuolisen henkilön näkemystä näyttelyn ripustuksessa. Se kun ei kuitenkaan ole sitä, että lätkitään vain nauloja seiniin.
Avajaisiin oli saapunut mukavasti väkeä, lähemmäs sata valokuvauksesta kiinnostunutta. Outona pidin, että Karjaan tai siis nykyisen Raseborgin kaupungin edustajaa ollut paikalla. Olisi nyt jollain tavalla odottanut pientä huomioimista todella mittavasta työstä valokuvauksen eteen. Juhlapuheesta käsittääkseni paikassa on pidetty 320 valokuvanäyttelyä kaikkien näiden vuosien aikana.
Onnea ja pitkää ikää valokuvakeskukselle näin taloudellisten suhdanteiden epävakoina aikoina...yleensä taide saa siinä aina ensimmäisenä kärsiä.
