tiistai 22. maaliskuuta 2011

Kaapelitehdas

Koko päivä tiistaina oli pyhitetty valokuvataiteelle ja näyttelykierrokselle Helsinkiin. Päämääränä Helsingin Kaapelitehdas ja siellä lukuisat näyttelytilat. Suomen valokuvataiteen museossa Jaakko Heikkilän retrospektiivi; Henkeviä porinoita oli kerassaan mainio läpileikkaus miehen laajasta tuotannosta. Onneksi mies jätti aikoinaan diplomi-insinööri hommansa ja tarttui kameraan. Omien puheittensa mukaan hänelle vain tuli häpeä ammatistaan ja teki oman radikaalin ratkaisunsa siirtyessään kokopäiväisesti valokuvaajaksi. Hänen kuvaustyyliänsä voisi myös kuvata määritelmällä voimauttava, koska hän vietti tunteja jutellen, siis poristen, malliensa kanssa. Tämä ei ollut kuitenkaan mikään väsytys taktiikka, vaan tietoinen kuvaustapa saaden mallit rentoutumaan ja olemaan avoimia kameran katseen edessä. Mainio tarina liittyi myös hänen New Yorkin sarjaansa. Suomessa ollessaan hän oli tottunut siihen, että ihmiset tulivat avoimesti ja mielellään kuvatuiksi. Päinvastoin oli New Yorkin Harlemissa...ihmiset suhtautuivat kuvauspyyntöön jopa agressiivisesti. Siispä ratkaisuksi Heikkilä meni kopioimaan A4 paperille suomalaisen passinsa ja kirjoitti lyhyen tiedotteen puuhistaan. Tätä lappua sitten heilutellen kadunkulmassa hän sai luotua luottamusta paikallisiin asukkaisiin. Valokuvaaja ei jää tumput taskuissaan seisoskelemaan, vaan etsii luovia ratkaisuja!

Kaapelitehtaan B-rapussa sijaitsee Jukka Male Museo ja siellä on parhaillaan VOry;n eli valokuvauksen opiskelijoiden kuratoitu näyttely Looking Forward- MAHTAVAT NÄKYMÄT 30.4 saakka. Esillä on 13 tekijän työt ja nämä työt ovat todellista huippua!
Mahtavaa nähdä se nuoruuden energia ja innovatiivinen lähestymistapa tekemiseen. Aiheet on välillä haettu riipaisevan läheltä ja revitty esiin omasta sielusta gallerian seinälle. Näyttelykokonaisuus oli itselleni kuvaajana pitkään aikaan taas innostava ja energiaa herättävä. Sitä jos mitään pitäisi taiteen perusajatus nimeen omaan olla.
Tästä päästääkin aasinsiltaa myöten kevyesti myös joka keväiseen VNF:n eli Västra Nylands folkhögskolan valokuvaosaston kevätnäyttelyyn 6.5-28.5 Valokuvakeskus Zebrassa, Karjaalla. Sama mieletön tekemisen palo ja oman sielunsa esiintuominen valokuvauksen avulla. Joka kerta hämmästelee sitä nuoruuden voimaa, vaan miten helposti se nuoruuden energia sitten myöskin silottuu...maailma on kuin vääjämättömästi etenevä jääkausi, joka silottelee luovuuden rosot.

Kaapelitehtaan C-rapusta löytyi ranskalaisen taiteilijan, Eric Mutelin valokuvanäyttely;
Les lumières latentes. Valokuvat olivat mustavalkoisia henkilökuvia tehtyinä todella ovelalla tekniikalla. Potretit oli kehitetty nestemäiseen emulssioon, jonka jälkeen ne oli jäädytetty.
Eric kuvasi sulavia jääteoksia, kun ne reagoivat omien värisävyjen intensiteetin mukaan valoon ja sen tuottamaan lämpöön.
Hän ajatuksena oli synnyttää katsojalle kokemus suhteestamme valokuvaan, sen tuottamaan illuusioon, aikaan, kuolemaan ja unohdukseen.
Kuvien sulaessa ja niiden elinkaaren päättyessä sai se aikaan aivan uuden aikaulottuvuuden. Todellinen valokuvan oma performanssi ajassa!
Kuvat saivat aika hurjia muotoja sulaessaan.
Mikä sen tutumpaa suomalaiselle joka keväisen pitkän talven päättyessä. Lumen alta sitä täälläkin alitajuntaisesti paljastuu vaikka mitä...