Nuorena valokuvaajana aina ihmetteli vanhojen jäärien keuhkoamista "valosta." Miten valo muka milloinkin tuo esiin aiheen kauniisti...itse, kun vilkaisi ikkunasta, riitti että siellä ulkona oli valoisaa! Se riitti. Nykyisin on jo oivaltanut, mitä ne gubet oikein tarkoittivat.
Valonkäytön oivaltamisen jälkeen ehkä vielä suurempi ahaa-elämys on valokuvan muoto ja ilmaisukieli. Aloittaa voi vaikka siitä helpoimmasta osiosta, eli kuvan geometriasta. Ideaahan voi hyvin lähteä visualisoimaan itselleen modernin maalaustaiteen kautta. Modernissa malaustaiteessa vahva asian pelkistäminen näkyväksi on tärkeimpiä lähtökohtia. Kuvan rakentelussa on siis geometriset muodot osana sommittelua.
Max Weberin maalauksessa; Sellisti on taiteilija nähnyt mallinsa pelkistetyn geometrisina. Kun katsotaan Gordon Parksin kuvaa vuodelta -66 Muhammed Alista näemme silmiä hieman siristelemällä samoja geometrisia kuvioita. On kolmiota ja pyörylää...
Kun "Sellisti" maalauksesta kytkee väri-informaation pois, ja katsoo sitä mustavalkoisena, on geometristen muotojen havainnointi paljon helpompaa. On huikeaa asian oivaltamisen jälkeen löytää näitä muotoja valokuvista. Yhtenä suurimpana tämän asian hyödyntäjänä on ollut modernin maalaustaiteen koulutuksen saanut; Henri Cartier-Bresson. Hänen keskeinen tapansa valokuvata oli löytää ensin muodollisesti (geometrisesti) kiinnostava kompositio ja jäädä sitten odottamaan jopa tunneiksi siinä kuvan sisällä tapahtuvaa "ratkaisevaa hetkeä." Vaikka häntä pidetäänkin katukuvaustyylin kehittäjänä, ei hänen kuvansa todellakaan olleet mitään lonkkaheittolaukauksia.
Tässä kohtaa onkin mukavaa mainostaa Valokuvakeskus Zebra;n toimintaa. He järjestävät joka kevät leikkimielisen kuvaustapahtuman, FotoZafari. Useasti annettuna aiheena on ollut; Z.
Tämän muodon löytäminen valokuvaan on ollut joka kerta hauskaa ja haastavaa. (linkki)
