1. Saiko filmi edes tarpeeksi valoa?
- Filmin valotuksen riittävyyttä arvioidaan tarkkailemalla valmiin negatiivin varjo-osia, eli tässä tapauksessa negatiivin kirkkaita alueita. Oikein valotetussa negatiivissa kohteen yksityiskohdat erottuvat myös varjoalueilla.
Jos negatiivin varjoalueet ovat säännönmukaisesti sävyttömän kirkkaita, on silloin syytä muuttaa filmin herkkyyttä alemmalle tasolle, esimerkiksi 1 aukon ylivalotuksella.
2. Kehittyikö filmi edes tarpeeksi?
Filmin varsinaista kehitystä taasen arvioidaan tarkkailemalla mustavalkonegatiivin huippuvaloja. Tässä tapauksessa siis negatiivin tiheitä eli tummia alueita. Huippuvaloissa täyssävykuvan negatiivin on oltava niin tiheän, että se tuottaa vaalean sävyn normaalijyrkkyiselle mustavalkoiselle vedostuspaperille.
Ei kuitenkaan niin tiheän, että kuvan yksityiskohdat vedostaessa katoavat kuvan huippuvaloalueilta.
Vanha niksi tämän seikan arviointiin ja toteamiseen on se, että negatiivi asetetaan valkoiselle paperiarkille mustan tekstin päälle. Teksti on juuri ja juuri pystyttävä erottamaan negatiivin tiheimmän eli siis mustimman alueen läpi.
Mikäli huippuvaloalueet ovat liian ohuita, on kehitysaikaa lisättävä. Jos taasen negatiivin tummat alueet ovat läpinäkymättömän mustat (tiheä) on kehitys aikaa taasen vastaavasti vähennettävä.
Ohjenuorana voisi pitää seuraavaa, kun kehittää purkkikehityksellä filmejä;
Filminvalotus vaikuttaa kohteen varjo-osien toistumiseen.
Filminkehitys taasen negatiivin huippuvalojen toistumiseen.
Kameralla kuvattaessa olisi hyvä, jos jo kuvausvaiheessa ajattelisi kuvausolosuhdetta ja kohteen kontrastia. Filmin kehitysvaiheessa voi sitten näin huomioida filmin lopullista kehitysaikaa;
- Kohteen kontrasti vähäinen, kehitysaika 10min
- Kohteen kontrasti normaali, kehitysaika 7min
- Kohteen kontrasti suuri, kehitysaika 5min.
Kehitysajan muutos ei välttämättä edellytä filminherkkyyden muutosta.
Yllä oleva on luonnollisesti suuntaa antava kehitysajan muutoksesta. Käyttämästäsi kehittepurkin kyljestä löytyy käyttämäsi filmin peruskehiteaika valitsemallasi kehitelämpötilalle.
Yllä olevaa kontrastin hallintaa voisi pitää eräänlaisena köyhänmiehen Zone systeeminä. Varsinainen Anselm Adamsin kehittämä Zone-systeemi on osaalueiltaan laajempi kokonaisuus, mitä tässä nyt ei varsinaisesti haettukkaan.
Anselm oli myöskin 1940 luvulla sitä mieltä, että linssiteknologia on saavuttanut huippunsa. Enään ei tarvitse ostaa ensimmäistäkään uutta objektiivia :-)
Linkki Zone system
