2. Työpaja

Voimauttavan valokuvauksen toinen työpaja takana. Kaksipäiväinen urakka oli tällä kertaa varsin uuvuttava. Osa osaanottajista oli tunteiltaan niin pinnassa, että kyyneleiltä ei vältytty. Torstai oli kuvauspäivä. Aamu valkenee harmaana, yhtä mittaisena vesisateena. Kaikkien naamat tietysti mutkalla, olihan tähän päivään tietysti jokainen miettinyt, miten se oma voimauttava valokuva syntyy.

Täytyy ihailla Miinan säteilevää karismaa. Nainen purjehtii sisään tietysti huomaten hieman apeahkon tunnelman, mutta välittömästi alkaa maalailemaan mielikuvaa kyseisen säätyypin erinomaisuudesta;
 " Nyt teillä on erityinen mahdollisuus päästä Japanilaisittain pehmeään tunnelmaan. Sadepisarat luovat hehkua kuusen oksilla tuhansina kyyneleinä. Hollywoodissa aina tilataan paloauto paikalle kastelemaan vedellä miljöö ennen kuin mitään aloitetaan. Värivalojen hehku heijastuu ihastuttavasti sadelammikoista kuvattavanne kasvoille. Valon erinomaisuus vain paranee pehmeän ja sadetuhruisen kuvausilman vallitessa."
Kaikille Nikonin FM2 filmikamerat kouraan. Kameroitten pohjaan kaiverrettu TTK kaiverrus sai ajatuksen karkaamaan Tampereelle ja paikalliseen lasten kuvataidekouluun. Seuraavana päivänä joku kysyikin, mikä tämä TTK-kaiverrus tarkoittaa. Miina siihen; "No se on Taideteollinen Korkeakoulu."
Herraisä!!! Joku valokuvasuuruus on ehkä koskettanut näitä samoja kameroita....

Ja saappaat jalkaan ja menoksi

kohti parin kanssa sovittua kuvauspaikkaa, joka tässä tapauksessa oli molemmille merenranta. Lähin ranta aavan meren havainnointiin on Lohjan perspektiivistä katsoessa Inkoon Koppernäs. Siis sinne. Rannalla reipasta tuulta ja vaakasuoraa vesisadetta. Aamulla opetettu harmaakortin käyttö jokaisen kuvan valotuksen onnistumiseksi tuulessa ja sateessa varsin haastavaa.

Kuvaustehtävänä oli siis ottaa omasta itsestä voimauttava valokuva. Kuvaustapahtumassa kuvattavan ja kuvaajan roolit on käännetty nurin niskoin. Kuva ei tule olemaan kuvaajan kuva, vaan kuvattavan oma.
Tämä tarkoittaa siis sitä, että kuvattava ohjaa kuvaajaa, millaisen kuvan kuvattava haluaa itsestään otettavan. Kuvaajan tehtävä on antaa se hyväksyvä katse kuvattavalleen, eikä edes yrittää millään lailla puuttua kuvassa olevan ajatusten ohjailuun. Siis kaikenlainen besservisseröinti on kielletty.
Kumpikin yritti huutaa kurkku suorana toiselle ohjeita, mutta myrskyävä meri vei sanat mennessään kauas rantalepikkoon. Ja voi tziisus, siellä oli kylmä!!!!

Perjantai olikin sitten varattu valokuvista rakennetun elämäntarinan purulle. Oma valokuvatarinani meni edellisiltana vielä uusiksi. Kiitos Eirin, kuvaamani diarulla ei koskaan saapunut takaisin.  Oikeastaan se oli ihan hyvä, koska ajattelemani lapsuudestani kertoma pläjäys ei olisi koko elämänkaarena ollut kovinkaan kattava. Siis uutta ajatusta kehiin...

Lähdin purkamaan elämäntarinatehtävää matkana menneisyyteen, joten tarvitsen matkalaukun. Matkalaukussa on lukkoja, jotka pitää avata, ennen kuin pääset sisällön kimppuun. Niin on myös muistojen kanssa. Ensin pitää avata lukot muistoista, että pääset niiden luokse. Täytin matkalaukun haapapuusta tehdystä kutterilastusta, johon hautasin valokuvat. Symbolisesti niin hyvät, kuin huonotkin muistot ovat omassa mielessä pehmusteiden ympäröimiä. Niin kuin lapsuuden kesäkin aina vain jatkuu ja jatkuu ikuisena aurinkoisena ja lämpösenä mielessä ilman sadepäiviä. Haapa edustaa sitä hienoa äänimaailmaa, kun kuulee kyseisen puun lehtien havinan.
Valokuvat upotin summittaisessa järjestyksessä eri kerroksiin lastujen alle. Muistot myös mielessä eivät ole missään kronologisessa järjestyksessä omassa mielessä.
Toinen muisto johtaa toiseen mielikuvaan ja niin edespäin. Jokainen erikseen esiin kaivettu valokuva lastujen joukosta johti myös omaan seuraavaan muistoon.

Tuoksu tuoreesta haapalastusta vei muistoissa helposti lapsuuden leikkeihin ja muistoihin leikeistä esimerkiksi salaperäisissä puuliitereissä.
Niin, siihen aikaan kaikilla oli sellainen. Ei vielä ajatustakaan käsittämättömästä tulevaisuuden keksinnöstä, että ilmasta voi pumpata lämpöä...
 Lämpöpumppu....
 Häh???

Ainoa lämpöä tuottava laite oli kirves ja jatkuva halon hakkuu...