keskiviikko 29. helmikuuta 2012

29.Feb in Finland

           february a photo a day tour, day twenty-nine, something you´re listening to

Thanx for everyone looking my february photos.
Love ya!

No niin...helmikuun kuvakimara on päättynyt. Nostan hattua niille, jotka jatkavat marraskuun, tai sitten jopa vielä vuoden loppuun omaa valokuvaustaan. Urheilutermein voisi tätä yhden kuukauden rupeamaa kuvata; väsynyt, mutta onnellinen!
Tytär omassa blogissaan puki äänen tuntemuksensa; "Aika rasittavaakin joka päivä miettiä kuvaa. Motivaatiota herätellä kaiken kiireen keskellä."
Mutta loppuun asti siis sinniteltiin ehkä senkin takia, että sivustolla kävi uskomaton määrä ulkkareita katsomassa päivän kuvaa. Eihän suomalainen sisu todellakaan anna periksi jutun kesken heittämiseksi.
No sisu tai pänkkiys, niin kuin tytär asian kuvailee.

Itselläni ei antanut moraali myöden kaivella vanhoja kuva-arkistoja, vaan kuva piti tosiaan synnyttää joka päivä erikseen. Se on se muodon ja sisällön ikiaikainen trauma mitä valokuvaaja yrittää tavoitella.
Vaikka kuukausi oli joskus henkisesti kuluttavaakin, on se toisesta reunasta äärimmäisen palkitsevaa.
Onnistumisen ilon löytäminen. Huomata, että oli tavoittanut jotain itselleen tärkeää kuvaan. Tavoitella jokapäivä jotain uutta, itselle tärkeää asiaa. Siinä koko juju niin valokuvataiteessa kuin ehkä elämässäkin.

Eihän  tätä kuvatehtävän antoa olisi  tarvinnut oikeasti miettiä aina vaikeimman kautta. Kysymyksessä kuitenkin oli enemmänkin leikkimielinen näytä mulle kuvasi, niin minä näytän sinulle omani juttu.
Tavallaan maailmanlaajuinen leikki päivän kuvaaiheen erilaisuudesta ympäri maailmaa.

Katsotaan, miten tästä eteenpäin...







tiistai 28. helmikuuta 2012

28.Feb in Finland

               february a photo a day tour, day twenty-eight, money

That is all what i find in my pocket, payday tomorrow...

maanantai 27. helmikuuta 2012

4.Työpaja

Voimauttavan valokuvauksen kaksipäiväisestä työpajasta on ensimmäinen päivä koettu. Päivän aiheena oli perhevalokuva projektin purku. Ryhmäläiset olivat valmistaneet kuvalliset esityksensä heille merkityksellisistä ihmisistä. Avioparista, miehestään, parhaimmasta kaveristaan, tyttärestään, äidistään.
Jokaisen piti työssään esittää kuvallinen idea ja miten sai päähenkilönsä näkyväksi. Millainen kontakti syntyi kuvaajan ja kuvattavan välillä ja miten löysi harjoituksessa reittejä kuvapelon purkamiseen ja luottamuksen rakentamiseen kuvattavansa kanssa. Ajatella oman itsensä kautta miten oma dialogisuuden kyky prosessissa toimi, mitä kuvan päähenkilö sai sinulta kuvaajana. Vaikeushan on oma itsensä hiljentäminen kuvaustapahtumassa ja antaa flown syntyä kuvattavan kanssa ja ettei lähde tyrkyttämään omia kuvallisia näkemyksiään kuvassa olevalla.


Valinta, että harjoituksen tekisin aviopuolisoni kanssa, ei ollut aluksi aivan selvä. Ajatus tuntuu ensin  itsestään selvältä ja helpolta valinnalta. Oikeasti se onkin huomattavan paljon vaikeampaa tehdä tutun avioparin kanssa. Eletystä yhteisestä 35v. ajasta on paljon vaikeampaa ammentaa uusia ulottuvuuksia ja nähdä uusia näkökulmia. Kaikkea pitää nähtynä ja koettuna.
Tämän takia olikin erittäin haastavaa tehdä tämä harjoitus oman puolison kera.
Kamera kertovana välineenä parisuhteessa oli uusi näkökulma yhteisen tarinan kertomiseen ja tarkasteluun. Talvinen kuvausajankohta -25 asteen pakkasineen olisi voinut olla henkisesti ja fyysisesti ylipääsemätön ajatus. Se oli kuitenkin meidän tapauksessamme vahvistava ja vielä enemmän yhteen sitova elementti. Kuin talvisota. Rautasänky oli meidän rakkauden panssarivaunu. Kaikkihan nyt Juhannuksena voi alasti ulkona kekkuloida, mutta on eri asia tehdä se keskellä talvea hirmu pakkasissa ;-)

Annen mielestä tässä kuvassa näkyi kylmyys ja oma haavoittuvaisuus pienenä tyttönä. Parisuhde aiheuttaa joskus myös kipua. Sieluun sattuu joskus, mutta sen aiheuttama kipu on lempeää, ja sen kestää. Kuvassa olevan koivun laskeutuvat naiselliset hiukset ovat osa häntä. Anne kertoo puun hellivän korjaavasti häntä.

- Itselleni kuvasta välittyy unenomainen tunnelma rauhana. Vaimoni istuu hieman surullisen näköisenä kietoutuneena peittoon. Tunnelma kuvassa ei kuitenkaan ole hyytävä, vaan päinvastoin lämmin. Kuuntelemalla Annen ohjeistusta hänen haluamastaan kuvaideasta löysin meille tämän yhteisesti hyväksymämme kuvausmiljöön. Ratkaisevaa oli paikassa, että se myös sijaitsee  mökkitiemme varrella ja näin ollen kytkeytyy meidän yhteiseen sielunmaisemaamme.

27.Feb in Finland

             february a photo a day tour, day twenty-seven, something you ate.

Pesto&Tagliatelle...grrrr.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

22.Feb in Finland

               february a photo a day tour, day twenty-two, where you work.

Helmikuuhan on kohta ohi! Jäljellä seitsemän päivää ja seitsemän kuvaustehtävää. Hauskaa on ollut toteuttaa joka päivä omaa näkemystä kuvausaiheista ja verrata omia kuvia muitten vastaaviin ympäri maailmaa. Ajatus on kuitenkin leikkiä kameralla, ei mitään haudanvakavaa pakkoyrittämistä.

Ja juttuhan jatkuu koko vuoden... Ei ole myöskään mitään sitoutumisen pakkoa. Voi jättää kuukausia väliin jos siltä itsestä tuntuu. Kokovuoden kuvausrupeama tuntuu aluksi tietysti ylittämättömältä ajatukselta.

Mutta jos ajattelee vuodessa olevan "vain" 365 päivää ja nykyään ihmiset ottavat kuvia pelkästään yhdestä tilaisuudesta tuon 365 kuvaa äkkiseltään, niin eihän tuo tunnu missään...

Tulevan maaliskuun aiheet;



 Allakkaan kannattaa laittaa myös päivämäärä 19-20.5. Silloin on Karjaalla taas perinteinen fotoZafari päivä, jolloin yhdenpäivän aikana kuvataan annetut kuvausaiheet joko filmille tai digille.
Hieno tapahtuma, joka saa aivonystyröihin liikettä. Ja jo seuraavana päivänä voi verrata paikan päällä omaa näkemystään muitten vastaaviin ottamiin valokuviin näyttelyn muodossa.

Linkki fotoZafari

tiistai 21. helmikuuta 2012

Lady Ostapeck 94v.

Hyvää syntymäpäivää 22.2.2012.

Alla oleva video oli aikoinaan filmattu meidän olohuoneessa Valokuvakeskus Gallerie Zebran avajaistervehdykseksi. Haastattelijana toimii filmissä Nina Andersson Tammisaaren museosta.
Lady itse joutui palaamaan kotimaahansa Yhdysvaltoihin ennen näyttelyn avajaisia.
Silloinen yhteisnäyttelymme kyseisessä paikassa olikin katsojakontaktien puolesta menestys. Toiminnanjohtaja Christer Valtanen lohkaisikin, että ensimmäisen kerran yläkerran taksikuskit olivat raahautuneet paikalle siitä syystä, kun ulkomainoksissa luki nudekuvaus...

Muistutukseksi, että Tampereella, Vapriikissa on vielä hänen näyttelynsä 18.3. asti





Ohessa loistava teksti Helena Hyväriseltä, joka mielestäni avaa hienosti koko tarinan tästä uskomattomasta naisenergiavoimanpesästä!!!

Hyvää syntymäpäivää, Lady!



Amerikansuomalaisen muotokuvaajan Lady Ostapeckin talossa tapahtuu ihmeitä: kynnyksen ylitettyään arasta tulee rohkea ja rumakin muuttuu kauniiksi.
"Eräänä syyskuun päivänä 1990 Nukke- ja pukumuseon ovikello soi. Menin avaamaan oven, jonka takana seisoi iätön naishenkilö ruudullisine ponchoineen, hippipuseroineen, useine hamekerroksineen, Stetson hattuineen ja suurine mappeineen. Naisessa oli jotain hypnoottista ja taianomaista. En silloin aavistanut, mitä tulevaisuus toisi tullessaan."
Näin kerrotaan tamperelaisen Museokeskus Vapriikin opasteessa, joka johdattelee amerikansuomalaisen valokuvaajan ja keräilijän Lady Ostapeckin, 93, elämäntyötä esittelevään näyttelyyn.
Tekstin takaa löytyy Haiharan museosäätiön johtaja Marketta Franck, jonka ensitapaaminen Lady Ostapeckin kanssa johti siihen, että keräilijä päätti lahjoittaa Haiharaan merkittävän osan New Yorkissa tekemistään kirpputorilöydöistä; vintagekenkiä, iltalaukkuja, sulkaviuhkoja, vanhoja pitsejä ja koruja sekä käsinkirjailtuja juhla-asuja, joista vanhimmat ovat 1800-luvun alkupuolelta.
Esillä on myös Lady Ostapeckin ottamia muotokuvia, joille on ominaista kuvattavan vahva läsnäolo ja menneen maailman levollinen, pysähtynyt tunnelma.
- Kun otan muotokuvan, minulle on tärkeintä, että siinä näkyy ihmisen sielu, korostaa Lady Ostapeck, joka lensi Yhdysvalloista näyttelynsä avajaisiin tuttu naapuri tukenaan.
Lady löysi kutsumuksensa keski-iässä ostettuaan hetken mielijohteesta vanhan 1900-luvun alun paljekameran Pelastusarmeijan kirpputorilta. Opittuaan käyttämään kameravanhusta, hän alkoi ottaa viktoriaanisia muotokuvia, joissa kuvattava on puettuna hänen persoonaansa ilmentävään asuun, jonka Lady valitsi eri aikakausilta peräisin olevista kirpputorilöydöistään.
- Saadakseni aikaan oikean tunnelman saatan pyytää kuvattavaa ajattelemaan henkilöä, joka on hänelle rakas. Joskus pyydän ihmistä katsomaan ikkunasta puron toiselle puolelle ja kuvittelemaan, että siellä seisoo valkoinen hevonen ja prinssi, joka on tulossa pyytämään isältäsi kättäsi. Se toimii, sillä eräs nainen todella näki prinssin ja hevosen... Lady vakuuttaa.
Ei ihme, että jotkut Ladyn mallina toimineet ihmiset ovat pysäyttäneet hänet myöhemmin kadulla, ja kertoneet, että Ladyn kanssa työskentely oli yksi heidän elämänsä hauskimmista päivistä.

Lady kuvaa vaistollaan

Ladyn suomalainen ystävä kuvaa häntä ihmiseksi, jolla on ihmeellinen kyky huomata arat ja syrjään vetäytyvät ihmiset. Hän saa heihin helposti myös kontaktin, ja on yllättävää kuulla, että monet ladyn muotokuvien upeista yläluokkaisista ruhtinaista ja ruhtinattarista ovat tavallisia "maan hiljaisia" Ladyn naapurustosta.
Ladyn kyvyt on huomannut myös newyorkilainen psykiatri, joka lähettää hänen luokseen potilaitaan, jotka kärsivät huonosta itsetunnosta.
- Kyse ei ole minun taidoistani. Olen saanut lahjan, joka on annettu minulle ylhäältäpäin, sanoo Lady, jonka missio on saada ihmiset ymmärtämään, kuinka ihana jokainen meistä on.
Energinen Lady uskoo, että Luojan kädenjälki näkyy kaikessa kauniissa.
- Tykkään kaikesta kauniista - hajuvesistä, ikoneista ja kauniista kirkonmenoista. Siksi ortodoksikirkko sopii minulle. Käyn Suomen-vierailuillani usein Uudessa Valamossa, jossa minulla on ystäviä.
Lady kuvaa kotiaan taikataloksi, sillä kaikki kynnyksen yli astuvat ihmiset muuttuvat kauniiksi.
- Muotokuvan ottamiseen menee usein koko päivä, sillä juttelen pitkään kuvattavani kanssa, jotta hän rentoutuisi. Sanat ovat tärkeitä, ja niiden vaikutus on valtava. Kertoessani ihmiselle, miten kaunis hän on, hänen ryhtinsä suoristuu, ja katse muuttuu lempeäksi. Jos sanoisin kuvattavalleni, että herranen aika, oletpa sinä ruma, sanat jäisivät välillemme - ei, en pystyisi sellaista edes tekemään.
Lady toimii kuvaustilanteissa aina vaistonvaraisesti ja toivoo, että ihmiset muutenkin luottaisivat enemmän intuitioonsa.
- Jokaisella ihmisellä on vaisto, mutta vain harva uskaltaa päästää sen esiin, puhumattakaan, että antaisi vaiston päättää järjen sijasta. Nykyään käydään kouluja, joissa kaikki oppivat ottamaan samanlaisia valokuvia. Tiedossa sinänsä ei ole mitään pahaa, mutta kuvatessa opit pitää unohtaa, ja päästää irti oma intuitio.

Elämän kohokohta

Yhdysvaltojen itä-rannikolla syntynyt Lady sanoo kiittävänsä Jumalaa elämästään joka päivä, vaikka se on ollut alusta alkaen kaikkea muuta kuin helppoa. Ladyn suomalaiset vanhemmat olivat muuttaneet Amerikkaan leveämmän leivän toivossa, ja hän oli vain viiden päivän ikäinen, kun hänen äitinsä kuoli. Almaksi kastettu vastasyntynyt lähetettiin suomalaisessa yhdyskunnassa asuvalle tädilleen, koska isä ei kyennyt huolehtimaan lapsestaan yksin. Pian tätikin kuoli, sillä suomalainen mies tappoi hänet kirveellä ja kaikki lähistöllä asuvat ihmiset.
Pieni tyttövauva säästyi kuin ihmeen kaupalla ja suomalainen Betty Jansson, joka oli menettänyt miehensä ja kolme lastaan, otti lapsen omakseen.
- Sain kasvattiäidiltäni kaiken sen rakkauden, jonka hän olisi antanut omille lapsilleen. Mama Janssonilla riitti rakkautta muillekin. Olen kuullut, että jotkut itsemurhaa hautoneet nuoret naiset olivat luopuneet aikeistaan keskusteltuaan kasvattiäitini kanssa, Lady kertoo.
Lady sai suomalaisen kasvatuksen, sillä Kuortaneelta kotoisin olevan Betty Janssonin kodissa luettiin paljon ja vaalittiin muutenkin vanhan kotimaan tapoja.
- Mama lauloi aina suomalaisia lauluja, muistelee Lady, joka itse kuuntelee mielellään Viktor Klimenkoa.
Ennen valokuvaajaksi ryhtymistä Lady työskenteli pitkään valokuvaamossa, missä hän retusoi valokuvia, vaikka hän oli kouluttautunut pukusuunnittelijaksi.
- Suurkaupungin kiire ja hälinä alkoivat olla minulle liikaa ja aloin uupua. Päätin jättää 70-luvulla turvallisen työpaikkani ja muutin pieneen Fly Creekin maalaiskylään parinsadan kilometrin päähän New Yorkista.
Takana oli myös lyhyt avioliitto ukrainalaisen Ostapeck-nimisen miehen kanssa. Lady viihtyi enimmäkseen yksin, ja kyläläiset alkoivat kutsua itsenäistä suomalaisnaista ladyksi. Koska nimi kuulosti mukavalta, lady päätti muuttua virallisestikin Ladyksi.
Lady korostaa, että kyky olla yksin on sekin lahjaa.
- Vaikka olen paljon yksin, en ole yksinäinen. Ilman yksinoloa minusta ei olisi tullut tällaista.
Tyytyväisyyttä säteilevä Lady jutteli vilkkaasti Vapriikin näyttelynsä avajaisissa eikä mikään hänen olemuksessaan kertonut, että Suomen matka oli vähällä peruuntua sairastelun takia. Kun hän palasi kotiinsa rapakon taakse, amerikkalainen paikallislehti Freemans Journal teki hänen Suomen-matkastaan jutun. Siinä kerrotaan, että lämmin ja innostunut vastaanotto Vapriikissa oli ylittänyt Ladyn villeimmätkin odotukset: "Näyttelyn ajavaiset olivat elämäni kohokohta. Nyt olen valmis kuolemaan."
Teksti: Helena Hyvärinen

21.February in Finland

                        february a photo a day tour, day twenty-one, a fave photo of you

lauantai 18. helmikuuta 2012

18.February in Finland

                 february a photo a day tour, day eighteen, drink

Päivän kuva-aines olikin hyvään tarpeeseen tänään. Kiitoksia tyttärelle Martiniquelle ja toiselle tyttärelle, joka sen vanhalle isälle tänne Suomeen raahasi. Tänään vaimon kanssa kuvaamassa tulevaan Voimauttavan valokuvauksen neljänteen työpajaan materiaalia Siuntion maisemissa. Maisemaan raahattiin vanha rautasänky jonka ympärillä sitten jostain ihmeen päähänpistosta alasti kekkuloimaan. Lumihangessa seisoskelu paljain jaloin oli hyvinkin virkistävää. Sen jälkeen tuntui, että olisi varmaan helpompaa amputoida varpaat suoraan irti pois!!!

torstai 16. helmikuuta 2012

16.February in Finland

                       february photo a day tour,  day sixteen, something new

I buy new Lacie rikiki Usb 500gb disk. Hey, it`so tiny!

tiistai 14. helmikuuta 2012

14.February in Finland

                                                                          heart


Hyvää ystävänpäivää!
Happy Valentine!

maanantai 13. helmikuuta 2012

13.February in Finland

                                                               blue

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

12.February in Finland

                            february photo a day tour, day eleven, inside your closet

all ours xmas stuff...

Tämä on ollut oikein innoittava kokemus. Niin se tuntuu olevan 1226 muullekkin kuvaajalle maailman laajuisesti. Muutamaan suomalaiseen olen törmännyt katsellessani muiden kuvia samoista aiheista.
Valokuvaus kuuluu kaikille!!!

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

8.February in Finland

                                       february photo a day tour, day eight, sun


still the flu and i can`t go out... setting sun as seen from the window.

tiistai 7. helmikuuta 2012

7. February in Finland

               february photo a day tour, day seven, button

Sängyn pohjalla käsittämättömän kovassa  flunsassa.  Jonkin verran rajoittaa kuumehoureilussa otetetut kuvat tämän "photo a day" jutun edistymistä. Jaksaa, jaksaa...

maanantai 6. helmikuuta 2012

6. February in Finland

                      february photo a day tour, day six. dinner

Today i and my wife have the flu, so there is some medicin too in a dinner picture.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

5.February in Finland

                                    february photo a day tour, day five, 10am.


 Today is the famous finnish poet Johan Ludvig Runeberg`s day.
See in Wikipedia

lauantai 4. helmikuuta 2012

perjantai 3. helmikuuta 2012

3.February in Finland

                                  february photo a day tour, day three, hands

Holding my grandfather`s old hat at 1950s.

Vielä ei ole liian myöhäistä hypätä mukaan tähän kuvaushaasteeseen. Homman on laittanut alulle Austraaliasta Chantelle Ellem pitämässään blogissaan Fat Mum Slim, jonka nopeimmat  ovat lukeneet
epähuomiossa; FatMuslim :-)
Kuvapäivässä, tämä on hauskaa!!

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

1.February in Finland

                               
                                  February photo a day tour, day one

Kuvaa helmikuussa valokuva päivässä



Maailman laajuinen idea kuvata yksi kuva joka päivä helmikuussa ylhäällä näkyvästä aihelistasta.
Lista on omaa inspiraatiotasi herättelevä, siis suuntaa antava työkalu itsellesi.
Julkaise ottamasi kuvasi facebookissa, blogissasi, twiterissä, flickrissä tai ihan missä tahansa, missä haluat sen jakaa linkittämällä kaikille katsojille.
Hauskinta on siis katsoa mitä muut ovat samasta aiheesta luonneet katsottavaksi maailmanlaajuisesti.
Jaa tätä eteenpäin.

Tässä linkki juttuun...

Akkumulaattori

Vanhasta 1D ystävästä on akku vedellyt viimeisiä jo hetken, eikä henki palautunut enään edes "refresh" nappulaa painelemalla.
Tosin tuota akun virkistystoimintoa olisi kannattanut vuosien varrella käyttää hieman aktiivisemmin.
Netistä ihmettelemään uutta potkua virranmuodossa kameraan sai hintojen puolesta haukkoamaan henkeä.
Valmistajan oma alkuperäinen akku maksaa 199€!!! Hei haloo!!! Akku siis maksaisi kolmasosan käytetyn järkkärini katuarvosta.

Siispä googlettamaan muita vaihtoehtoja. Blogissani en mitään mainontaa ole tullut suorittaneeksi, mutta nyt on kyllä aivan pakko. Niin hienosti kävi Akkunetti nimisen firman palvelu. Tuote oli oman paikkakuntani postista noudettavissa alle 24h. Ja se hinta; 29€!!!
Takuuta akulle 12kk. Postimaksua tuli 7.50€, mutta sillä sai sähköpostiin koko ajan ilmoituksia, missä vaiheessa tilaus kulkee Itellan palvelussa. Ja perille tulosta vielä viesti tekstarina kännykkään.

Vaihtoehto B:hän yleensähän on soittaa jollekkin helsingin murretta vääntävälle teinille alan liikkeeseen ja saada dissaavaa palvelua; "sun  akkus gubbe lähtee eeesmees doitslandista joskus. Parit viikot ku venaat, niin ehkä sulki jotain meitsin hyllyst bongataan".

Verkkokaupan etu on kyllä kiistaton. Miksi rahastuttaa itseään erikoiskaupan hinnoilla, jotka eivät ole erikoisia hinnaltaan muuten kuin kauppiaan näkökulmasta.
No, länsimainen markkinatalous tietystihän perustuu tähän voiton maksimointiin. Tuote tulee tehtaalta ja joku hiippari ottaa voitot välistä hymyillen ennen sinua.

Hintahaitari oli laaja näillä tarvikeakuillakin, mutta tuolla pyydetyllä 29€ hinnallahan versus alkuperäinen 199€ ostaa niitä seitsemän kappaletta varastoon! Erojakin löytyy nettikaupoissa, joten järkeä kannattaa käyttää.
Yhdessäkin nettikaupassa kyseltiin luottokorttia ja saksassa oli kyseisen firman pankki, mutta ilmaantuvissa  ongelmissa joutuu sitten kääntymään englannissa olevaan osoitteen puoleen... Aika helppo valinta siis. Klikkaamalla suomalaisen pankin verkkomaksutunnusta oli homma heti hoidossa.

Jännittyneenä odottelen, ottaako akku vielä jopa virtaakin vastaan....

Linkki  Akkunetin sivuille
Linkki wikiin(heh)