keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Pakoon hellettä







Tällä viikolla siirrytty leppeämpien tuulten pariin hellettä pakoon Lohjanjärvelle mökkimajoitukseen. Kerrostalossa lämpömittari huitelee trooppisia, melkein 28 asteen lämpötiloja. Töissä käyntikin tuntuu melkein lomailulta kun saa aamulla soutaa veneellä rantaa ja suunnata auton nokan kohti kaupunkia ja työpaikkaa.
Mökkinä toimii 50- luvulta oleva vanha kalkkitehdaslaisten kesävirkistys paikka.
Ainoa sähkölaite saaressa on digikamera.
Naapurissa tietenkin asustaa agrigaattimies, joka yleensä kiskoo koneen käyntiin iltauutisten aikaan. Voi sitä kesäillan rauhaa...

Ohessa muutamia näkemyksiä eiliseltä laskevan auringon valossa olevista vanhoista risoista öljylampuista ja mökkipolulla olevasta laiturisillasta.
Kamerankuljettajan sormi vetää siis suonta myöskin vapaa-ajalla kohti laukaisinta.
Ensimmäisessä kuvassa vanha vaimon ( ei vanhan vaimon) viikolla ripustama muikkuverkko. antaa kuulemma söpöä merellistä tunnelmaa. Meritunnelmat sopivat mielestäni myöskin järvelle, kun nappailee samalla Martiniquelta raahattua kymmenen vuotta vanhaa rommia.


maanantai 27. kesäkuuta 2011

Paavolan silta









Juhannuksena veneillessä Lohjanjärvellä tämän vanhan sillan alta sai ajatukset suuntautumaan ympäristön muutoksiin. Tämä vanha, vuonna 1960 tehty puusilta on tuomittu tulevana syksynä häviämään ja tilalle pystytetään betonirotisko. Maiseman muutokset ovat radikaaleja ja peruuttomattomia. Tämä kaunis puusilta on ollut pitkään oleellinen osa kyseisen Lohjansaaren luonnon maisemaa.Veneellä sillan alle pysähtyessä on päässyt katselemaan haarapääsky-yhdyskunnan vilkasta toimintaa. Kun auto on ylittänyt sillan pään päältä, on sillan matala kumina tuntunut jotenkin äänimaailmaltaan kuin jostain kaukaa lapsuuden kesiltä tutulta. Silloin, kun oltiin mato-onkien kanssa isoisän kanssa tervatulla soutuveneellä ongella narraamassa ahvenia.

Joskus nykyajassa oleva tehokkuushaku vain tuntuu typerältä. Tämänkin muutoksen takana on lisääntynyt liikenne. Ja miksi se on lisääntynyt? Tässä Suomen 64:neksi suurimmassa saaressa on tietenkin ympärivuotiseksi muuttunut vapaa-ajan asutus saanut sen aikaan.
Jotenkin absurdia on se, että mökkinsä ostaneet nimen omaan hakevat ajatuksissaan luonnon arvoja ja maalaisrauhaa ja saavat sitten toiminnallaan katoamaan osan oman mökki maisemansa idylliä.

Pysähdyin sillalla olevan vanhan herrasmiehen juttusille. Hän on käynyt 50 vuotta kalassa
samalla sillalla. Kyselin kalan tulosta. Aamulla kuudenaikaan tulessaan oli jotain pientä liikettä kuulemma ollut, mutta sen jälkeen oli ollut hiljaisempaa. Mies ei ollut pahoillaan, vaikka oli jäänyt ilman saalista tällä kertaa. Tokaisi vain, että on taas kuitenkin yhtä kokemusta rikkaampi.






maanantai 13. kesäkuuta 2011

Kesähäät







Kesä ja häät ovat lyömätön yhdistelmä. Ihmiset ovat kauniita ja iloisia, joten tunnelma tarttuu myös valokuvaaja planttuun mukavasti. Viimeviikonlopun helle kyllä sai kameran kuljettajankin hikoilemaan. Vettä kului litra kaupalla sisäiseen jäähdyttimeen. Pukupäällä heiluminen häissä vastaa jota kuinkin hyvänlaista juoksulenkkiä. Mustion linnan maisemat hääkuvaus miljönä ovat hienoimpia paikkoja omalla lähiseudullani.

Tosin kyseisen paikan nykyiset omistajat ovat alkaneet rahastamaan jopa kuvaamisesta kyseisen miljön alueella. Viimekesäisellä kuvauskeikalla kyseisen linnan herra hiippaili tiedustelemaan, onko lupia kuvaamiseen. Hieman epäuskoinen olo myöskin hiippaili omaan mieleen, että voiko joku tosissaan rahastaa maisemasta...no kyllähän tietysti maalikin maksaa aika paljon kyseisen pytingin kunnossa pitämiseen.

Miljöhääkuvauksessa jätin salaman suosiolla laukkuun. Sellaista ohjelukua ei ole vielä keksittykkään jolla pystyisi kilpailemaan taivaalla olevan mollukan kanssa. Siispä kasailin heijastimen pystyyn. Kahden ja puolen neliön heijastava pinta saa ihmeitä aikaan. Taivaalta tuleva sininen sävy kuvan varjokohdissa saa sopivaa lämmitystä kuvattavien ihonvärissä.
Bestmanin voi aina valjastaa valomieheksi ja pienellä tuulella siihen hommaan joutuu myöskin avuksi laittamaan kaasonkin. Kyseisen heijastimen koosta johtuen se muuttuu tuulessa helposti purjeeksi.

Heijastimen kasaaminen on hieman vaivalloista ja muutaman kerran olen saanutkin iloisesti sormien nahat jäämään kasausvaiheessa putkien väliin. On sekin tietysti ohjelmanmero hääparille, kun kuvaaja hyppelee ympäriinsä kiroillen.

Valoteho kyseisellä heijastimella on valtaisa. On joka kerran varoitettava pareja edes vilkaisemasta kyseistä häkkyrää. Seurauksena hetkellistä sokeutumista, eikä hitsarin lasit silmillä olisi muutenkaan malleille eduksi. Valo ei kyseisellä värkillä todellakaan häviä etäisyyden neliössä kuten salamoita käytettäessä.

Myöskin tee-se-itse malli on mahdollista rakennella. Kapalevyyn tai vastaavaan liimaillaan sprayliimalla tukevampaa foliota (ei pirkkaa) ja sprayataan autotarvikeliikkeestä saatavalta vannekullalla täpliä. Toimiva laite, mutta hieman hankala kuljetettava ainakin fillarilla.

Linkki Heijastinvalmistajan sivuille.
Linkki Mustion Linnan sivuille.




lauantai 4. kesäkuuta 2011

Kuvausten jälkeen


Vuoden hurjin studiokuvauspäivä takana ja olo on urheilutermein maalissa. Kolmenkymmenen kuvattavan kohtaaminen saman päivän aikana on kokemuksena aika hurjaa. Jokaiselle pitää kuitenkin pyrkiä saamaan sama koskettava katse kameran objektiivin lävitse. Kuvattavien kanssa on ensimmäisestä hetkestä oltava samalla aaltopituudella. Useat eivät ole koskaan olleet kameran edessä ja se aiheuttaa pelkoa omasta onnistumisestaan. Onnistumisen pakko valitettavasti on juurtunut meille tähän aikakauteen. Kaikessa on tullut pakkoa ja jokaisen vielä pyrittävä brändäämään itseään.
Kuvattavana olo ei saa mielestäni kuitenkaan olla mitään suorittamista. Silloin kuvaajan on vain nähtävä se vaivautuneisuus ja pyrittävä kaikin mahdollisin keinoin saada malli rentoutumaan.
Välillä kuitenkin on kuvaajalle palkitsevaa nähdä se nopea hymyn välähdys kameran objektiivin läpi.
Vaikka lakkiaispäivän kuvat pohjimmiltaan ovat riittikuvia tietyn opiskeluajan päättymisestä, haluavat kaikki kuitenkin olla kauniita kameran objektiivin edessä.

Tänä vuonna käytin tietenkin Suomen MM -lätkäkullan johdosta ilmaveivihypetystä.
Studiossa kun kerran soitan rentoa R&B-musiikkia kuvausten aikana, niin pyysin malleja tekemään ruusujensa kanssa isoa tuuletusta. Saa jorata, hyppiä, huutaa, kiljua...siis vapautua ihan estoitta! Toinen coolia tunnelmaa rikkova juttu oli liitutaulu. Jokainen sai kirjoittaa liitutauluun etunimensä tai kutsumanimensä tai vaikka terveisiä äidille. Ainoastaan Fuck You-juttujen kirjoittaminen oli kielletty. Perustelut tietysti nimmarin kirjoittamisessa ja liitutaulun ottamisessa vitsinä kuvaan mukaan oli se, että dementoituneet sukulaiset sitten vuosien kuluttua muistavat kuka siinä ylioppilaskuvassa oikein oli patsastelemassa...

Kolmekymmentäkertaa samat jutut ja vitsit heitettyään pitää olla suhtkoht tarkkana, ettei sekoa omaan nokkeluuteensa. Koko ajan kuitenkin on vahdattava silmä tarkkana kameran manuaalisäätöjä, etteivät ne muutu kesken kuvausten. Kameraa kun käsittelee lennokkaasti, ajat tai aukot lähtevät herkästi siirtymään. Studion lattia oli kuvausten jälkeen kuin joku olisi ollut siellä kuin saunassa vihtomassa. Ruusun lehtiä ja rankoja siellä sun täällä...
Mutta kivaa oli! Onnea kaikille valmistuneille!!!!