maanantai 26. marraskuuta 2012

Aikakone




Filmi on kehitetty...koekuvaus yli 60 vuotta vanhalla Zeiss Ikonilla onnistui täydellisesti. Filmi oli saanut tasaisesti valoa, eikä 12 laukauksessa ollut yhtään yli tai alivaloista ruutua. Marraskuun kuvaussäistä ja olemattomasta valosta johtuen piti mennä suurimmalla aukolla, joten jäi vielä hieman auki tuo objektiivin piirtopuoli. Mutta kuvat ovat kuin aikakone menneeseen. Vaikka nyt tuli hiukan oikaistua eli filmi kehitettiin liikkeessä ja skannailin ruudut digimuotoon. Vanhat vedostusmurheet seuraavat näköjään myös tälläkin tapaa...jostain ihmeestä kuviin loikkasi roskia aivan kuin vanhoina hyvinäkin aikoina. Prikkailu vain roskien poistamiseksi on nykyään helpompaa.


Myös hieman on auki vielä mihin kohtaan tuo tarkennusmerkki objektiivissa laitetaan. Tarkennus kun siis suoritetaan metrimitalla, mutta objektiivin merkattu tarkennusmerkki on hieman epämääräinen. Miten sitä tulkitaan, antaa tuollaisen 30 senttimetrin toleranssin. Mutta kuvat. Ne ovat juuri piirroltaan sitä pehmeyttä jota odotinkin. Keskeltä reunoille mukavasti pehmenee.

Yhä edelleen olen ihan liekeissä kyseisestä kamerasta. Tietysti tässä iässä muutenkin hehkuttaa asioiden olleen ennen paljon paremmin. Mutta kun ajatellaan valokuvauksellista viestintää on hervoton häärääminen pois suljettu tällaista kuvausfilosofiaa edustavalla kameralla. Tämähän on melkein kuin purjehtiminen. Kun astut alukseen, olet jo perillä. Tavallaan nykykameroilla kuvatessa tulee tunne pakko onnistumisesta, joka kummittelee alitajunnan pohjalla. Jollen  saa onnistuneita kuvia tällä modernin kameratekniikan huipulla, olen siis epäonnistunut. Kuvaustapahtuma on jatkuvaa varmistelua aivan samanlaisilla rinnakkaisruuduilla. Olenko siis vähän tyhmä? Olen.
Eläköön etukäteisvisualisointi!!!






                                    




sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Kameratesti

Tällä palstalla en ole todellakaan vertaillut koskaan Nikoneja ja Canoneja enkä muitakaan hilavitkuttimia ja en kyllä koskaan tule sitä myöskään tekemään. En ole koskaan ollut niin nippelihullu, että kameran sisäinen tekniikka saisi minut kiihkon valtaan. Olen usein vetämilläni kursseilla kertonut Anselm Adamin aikoinaan sanoman tokaisun joka meni jotain tähän suuntaan;" Nyt olemme kameroiden ja objektiivien laadussa ja piirrossa päässeet siihen pisteeseen, että enää ei tarvitse koskaan hankkia uutta kalustoa."
Tämän tuo kyseinen kuvaajalegenda sanoi 1940-luvulla.
Tuo asia mielessä olikin kiinnostavaa tarttua vuonna 1949 julkaistuun Zeiss Ikon Nettar-kameraan. Käsiini ajautui moinen aparaatti kokeiltavaksi ja olen aivan innoissani sen edustamasta kuvausfilosofiasta. Kamera on siis yli 60 vuotta vanha ja edustaa puhtaasti täysin manuaalisia toimintoja. Kamera tarkennetaan metrimitan avulla ja suljinaika ja aukko arvioidaan vallitsevan säätilan mukaan. Jo tuo fiilis kun kameran bajonetti ponnahtaa auki kameraa avatessa kuvausvalmiiksi on kuin taikoisi jäniksen taikurinhatusta.

Näin marraskuussa tuo valo on niukinnaukin kameran suurimmalle aukolle f:4,5 ja suljinajalle 1/25 sekunttia riittävä. Kamerassa käytetään 120 tyypin filmiä ja sitä onneksi vielä saa. Negatiivikoko kamerassa on 6x6 cm. Yhdelle filmirullalle saa otettua 12 kuvaa, ja on välillä huolestuttavasti tuntunut, etten saa filmiä olenkaan kuvatuksi täyteen. En siis pysty löytämään 12 valokuvauksellista kohdetta tai kuvasommitelmaa, johon laukaisisin Zeiss Ikonini keskussulkimen? Miten nopeasti on itsekkin ominut tuon vaarallisen digiaikana meitä riivaaman kuvaroiskinnan. Korttiini mahtuu vaikka 2000 kuvaa, piruako tässä säästelemään ja miettimään mihin sitä laukoo kameraansa.

Tällä kameralla kuvaaminen on puhdasta runoutta. Voi antaa ajan pysähtyä ja kuunnella marraskuun hiljaisessa valossa sulkimen vienoa kuiskausta. Kuten Fastfood ruokailuun on tullut vastakohtainen käsite SlowFood  on siis kuvailu tällä kameralla samanlaista hetkessä pysähtymistä. Vielä ei ole tietoa tuleeko kuvia ja minkälaisia, mutta heti ensi viikolla saan tuon melkein ikuiselta tuntuneen kahdentoistakuvan rullan kehitykseen. Joten kuvia ilmestyy tänne heti  kun aika koittaa...

Ja kuten kaikissa hyvissä testeissä, tässäkin pieni yhteenveto kuvaustunnelmista;

 KIITÄMME;
- Kameran koko on oivallinen, kuvaustuntuma on kiitettävä jopa sormikkailla.
- Kameran erittäin sulavasti auki ponnahtavaa bajonettia.
- Selkeää käyttöliittymää, vain suljinajat, aukot ja etäisyys kuvaajan hallittavissa.
- Kätevää vitkalaukaisinta ehkäisemään kameran mahdollista laukaisuepäterävyyttä.

MOITIMME;
- Päälekkäisvalotuksen mahdollisuus johtuen usein kuvaajan omasta huolimattomuudesta.
- Heikohkoa etsinkuvaa.
- Objektiivin yhteydessä olevaa syväterävyys asteikkoa, joka on hieman sekava.


keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Olen lehdetön puu



Kuvan aihe löytyy joskus ihan läheltä. Kyseinen kuva löytyi oman työpaikan takapihalta. Kuvan tunnelma tuo mieleen Hectorin aikoinaan tekemän kappaleen; Olen lehdetön puu. 
Marraskuinen mielenmaisema hiipii hiljaa mieleen.





torstai 1. marraskuuta 2012

Testailua


Loistava työkalu Dpreview sivustolla siihen, millaista huttua mikäkin kamera tekee erilaisilla asetuksilla. Ohjelmalla liikutetaan vilkkuvaa neliötä haluamaan paikkaan ja se näyttää suurennetun kuvan siitä kohtaa. Ensin valitaan kameramerkki ja malli ja alla oleviin ruutuihin mihin kameroihin haluaa verrata. Voit myös valita herkkyyden ja onko jpeg vai raw-kuva.
Tällä voi testata varsinkin sitä, kuinka paljon kohina kasvaa eri herkkyysasetuksilla.

Tässä linkki