Tulostuttamassa tulevan elokuisen näyttelyn; Paratiisin Pilkahdus- näyttelykuvat todella hommansa osaavan Heikki Simpuran valvovan ja tarkan katseen alla. Tulostus tapahtui Canson 280 grammaiselle akvarellipaperille. Paperi oli uusi tuttavuus meille molemmille ja jännitys tietenkin sen mukainen, miltä kuvat näyttävät voimakkaan pintastruktuurin omaavalla paperipinnalla. Tulostamiseen oli asennoitu ajatuksella, että tämä ei ole mitään hätäsen miehen hommaa. Jokaista printattua kuvaa tarkasteltiin eri valolähteiden alla saadaksemme selville miltä lopullinen tulos sitten näyttäisi gallerian seinällä.
Mielestäni tällaisen työn antaa mielellään osaaviin käsiin. On turha itse lyödä päätän seinään harjoitellessa tulostuksen saloja. Värin hallinta lopulliseen hyväksyttävään printtiin on oikeasti pitkä matka ja vaatii asiantuntemusta väriprofiilien maailmassa. Siihen kun vielä ladataan tulostimen ominaisuuksien ja vedostukseen käytetyn paperin hallinta on paketti aika suuri itselle hallittavaksi.
Kyseiseen paperiin saatiin näkyväksi se mitä haettiinkin. Kuvissa ei haettu mitään absoluuttista terävyyttä, vaan ne saisivat omata itsessään unenomaisuutta.
Ruutua tuijotellessa ja pienten nyanssien säätämisessä tuli mieleeni musiikkistudion miksauspöytä.
Kun samaa biisiä miksataan ja tahkotaan alusta uudestaan ja uudestaan tuntikaupalla, korva kuuroutuu pienille detaljeille. Silloin ei auta muu kuin lyödä koneet kiinni ja lähteä ulos pienelle happihyppelylle.
Sama asia todentuu kuvien säädössä ruudulla. Helposti sokeutuu säädöille ja lähtee helpomman kautta lopullista kuvaa printtaamaan. Silmä väsyy pienille yksityiskohdille, jolloin kuvasäätimillä tulee helposti täräytettyä sellaiset lukemat että varmasti muutos näkyy. Ammattitaitoinen miksaaja tai ammattitaitoinen kuvankäsittelijä on suuri apu lopullisen ajatuksen esille saamisessa. Asiassa on myös se hyvä puoli, että saa ulkopuolisen näkemyksen. Olkoon se sitten negatiivinen tai positiivinen, mutta asian tarkastelua avaava monelta kantilta.
Heikki on onneksi rauhallinen mies, eikä heittänyt minua alas parvekkeeltaan. Reilua, koska hän asuu kuitenkin neljännessä kerroksessa :-)
Kiitos Heikki!
