Aikakone

Filmi on kehitetty...koekuvaus yli 60 vuotta vanhalla Zeiss Ikonilla onnistui täydellisesti. Filmi oli saanut tasaisesti valoa, eikä 12 laukauksessa ollut yhtään yli tai alivaloista ruutua. Marraskuun kuvaussäistä ja olemattomasta valosta johtuen piti mennä suurimmalla aukolla, joten jäi vielä hieman auki tuo objektiivin piirtopuoli. Mutta kuvat ovat kuin aikakone menneeseen. Vaikka nyt tuli hiukan oikaistua eli filmi kehitettiin liikkeessä ja skannailin ruudut digimuotoon. Vanhat vedostusmurheet seuraavat näköjään myös tälläkin tapaa...jostain ihmeestä kuviin loikkasi roskia aivan kuin vanhoina hyvinäkin aikoina. Prikkailu vain roskien poistamiseksi on nykyään helpompaa.

Myös hieman on auki vielä mihin kohtaan tuo tarkennusmerkki objektiivissa laitetaan. Tarkennus kun siis suoritetaan metrimitalla, mutta objektiivin merkattu tarkennusmerkki on hieman epämääräinen. Miten sitä tulkitaan, antaa tuollaisen 30 senttimetrin toleranssin. Mutta kuvat. Ne ovat juuri piirroltaan sitä pehmeyttä jota odotinkin. Keskeltä reunoille mukavasti pehmenee.

Yhä edelleen olen ihan liekeissä kyseisestä kamerasta. Tietysti tässä iässä muutenkin hehkuttaa asioiden olleen ennen paljon paremmin. Mutta kun ajatellaan valokuvauksellista viestintää on hervoton häärääminen pois suljettu tällaista kuvausfilosofiaa edustavalla kameralla. Tämähän on melkein kuin purjehtiminen. Kun astut alukseen, olet jo perillä. Tavallaan nykykameroilla kuvatessa tulee tunne pakko onnistumisesta, joka kummittelee alitajunnan pohjalla. Jollen  saa onnistuneita kuvia tällä modernin kameratekniikan huipulla, olen siis epäonnistunut. Kuvaustapahtuma on jatkuvaa varmistelua aivan samanlaisilla rinnakkaisruuduilla. Olenko siis vähän tyhmä? Olen.
Eläköön etukäteisvisualisointi!!!