Paavolan silta

Juhannuksena veneillessä Lohjanjärvellä tämän vanhan sillan alta sai ajatukset suuntautumaan ympäristön muutoksiin. Tämä vanha, vuonna 1960 tehty puusilta on tuomittu tulevana syksynä häviämään ja tilalle pystytetään betonirotisko. Maiseman muutokset ovat radikaaleja ja peruuttomattomia. Tämä kaunis puusilta on ollut pitkään oleellinen osa kyseisen Lohjansaaren luonnon maisemaa.Veneellä sillan alle pysähtyessä on päässyt katselemaan haarapääsky-yhdyskunnan vilkasta toimintaa. Kun auto on ylittänyt sillan pään päältä, on sillan matala kumina tuntunut jotenkin äänimaailmaltaan kuin jostain kaukaa lapsuuden kesiltä tutulta. Silloin, kun oltiin mato-onkien kanssa isoisän kanssa tervatulla soutuveneellä ongella narraamassa ahvenia.

Joskus nykyajassa oleva tehokkuushaku vain tuntuu typerältä. Tämänkin muutoksen takana on lisääntynyt liikenne. Ja miksi se on lisääntynyt? Tässä Suomen 64:neksi suurimmassa saaressa on tietenkin ympärivuotiseksi muuttunut vapaa-ajan asutus saanut sen aikaan.

Jotenkin absurdia on se, että mökkinsä ostaneet nimen omaan hakevat ajatuksissaan luonnon arvoja ja maalaisrauhaa ja saavat sitten toiminnallaan katoamaan osan oman mökki maisemansa idylliä.

Pysähdyin sillalla olevan vanhan herrasmiehen juttusille. Hän on käynyt 50 vuotta kalassa

samalla sillalla. Kyselin kalan tulosta. Aamulla kuudenaikaan tulessaan oli jotain pientä liikettä kuulemma ollut, mutta sen jälkeen oli ollut hiljaisempaa. Mies ei ollut pahoillaan, vaikka oli jäänyt ilman saalista tällä kertaa. Tokaisi vain, että on taas kuitenkin yhtä kokemusta rikkaampi.