Bengtskär

Näkymä ylhäältä majakan loistosta itään.

Yötä siis vietetty tällä Pohjoismaiden korkeimmalla majakalla ja väittäisin, että tälle majakalle ei löydy vertaa.
Se on hieman yli satavuotisen historiansa aikana kokenut monia dramaattisia vaiheita, surua ja myöskin iloa. Oli hieno kokemus viettää yönsä täällä Suomen eteläisimmässä, asutussa saaressa.
Kun päivämatkalaiset katosivat aluksellaan horisonttiin, jäi koko saari meidän kolmen siellä yöpyvän pariskunnan haltuun. Merisavu peitti hetken päästä koko saaren vaippaansa saaden  maiseman näyttämään hyvinkin aavemaiselta. Vain saaren tänä vuonna ennätyksellinen, 196 haahkan pesintäpuuhissa olevien emojen pulputus oli ympäröivänä äänimaailmana.

Majakan läpileikkaus.

Yöpyminen liittyi tulevan valokuvanäyttelyn kuvauksiin. Jo tulomatkalla raahaamamme rautasänky sai veneen kipparin puistelemaan epäuskoisena päätänsä. Bengtskärissä laiturilla vastassa ollut Per Wilson kehui naureskellen  sänkyjä  löytyvän kyllä ihan omastakin takaa.
Nähdä majakkasaari muuten, kuin rajattuna kahden tunnin vierailuaikana, on palkitsevaa kuvauksellisesti. Sää on tällä viimeisellä asutulla saarella etelään merelle päin nopeasti muuttuvaa. Valot ja värit ovat taivaalla koko ajan muuttuvassa tilassa.

Saarella oli toinenkin kuvausryhmä samaan aikaan heilumassa. Siellä kuvattiin New yorkilaisen vaatetalon tulevaa talvimallistoa. Meininki oli myös suurenmaailman tyylistä. Ryhmään kuului kymmenen ihmistä ja jokaisella oli oma tarkka vastuualueensa. Oli kaveri, joka loihti musiikin soittimelta, oli kaveri joka otti muistikortin kamerasta ja sitä rataa....Kuvat ilmestyvät nettiin kuulemma syyskuussa, joten laittelen silloin linkkiä esiin.

Venuksen ylikulku nähtynä Bengtskärissä.
Kuvassa nähtävissä myös auringon pilkut.
Kuva Jouko Kettunen

Aamuyöstä auringon noustessa kello 04.15 horisontista oli jo meneillään Venuksen ohikulku auringon editse. Hetkellisesti aurinko näyttäytyi myös täällä uloimmalla luodolla ennen kuin mereltä purjehtiva pilvirintama sen peitti. Almanakkaan kannatta laittaakin jo ylös seuraava spektaakkeli vuonna 2117, on se sen verran harvinainen tapaus.

Vaikka tämä graniittinen kallioluoto ei ole mitoiltaan huimaava, noin sata metriä leveä ja sataviisikymmentä pitkä, saa se jalat alituisesta ramppaamisesta maitohapoille. Jo yksistään 252 rappusta ylös majakan huipulle saa jalkalihakset huutamaan happea. Mutta näkymät ovat myöskin poikkeuksellisia. Yhden vuorokauden aikana on mahdollista kokea koko saariston luonto huikaisevana kokemuksena.

Paula ja Per Wilsonin pyyteetön työ majakan ja siellä oleskelevien matkaajien eteen on hienoa. Hienoa oli myöskin saunoa Suomen eteläisimmässä saunassa heitellen löylyä kiukaalle ja katsella aavaa merta.
Vaikka tämä nyt menee aivan ylistykseksi, niin fiilis mikä vierailusta jäi, on myös sitä!

Tässä linkki saarelle.
Tässä linkki Wikipediaan.