Joskus elämykset ja aikamatkailu eivät paljon vaadi. Piletti maksoi 5€. Rautateiden 150 vuotisjuhlan kunniaksi oli Lohjalle viritelty vanha lättähattujuna kulkemaan kaupungin ja viiden kilometrin päässä sijaitsevan Lohjan aseman väliä. Tunne oli uskomaton, kun radalla jolla ei normaalisti liiku mitään, viheltää tuo sympaattisen näköinen juna. Aikuiset miehet muuttuivat pikkupojiksi juostessaan kamerat kaulassa junan ympärillä sitä kuvaten. Voi vain kuvitella millainen kokemus junan näkeminen on ollut 150 vuotta sitten ratojen varsien ihmisille. Lumièrin veljesten vuonna 1895 kuvaama junan saapuminen asemalle sai aikaan elokuvakatsomoissa pakokauhun. Katselijat olivat aivan varmoja, että kyseinen kammotus syöksyy heidän niskaansa valkokankaalta.
Olimme paikalla, kun höyryjuna saapui asemalle jatkaakseen siitä kohti Hyvinkäätä. Kaksivuotias lapsenlapseni oli sylissäni ja pelästyminen ja kauhea kiljuminen oli suunnaton. Voi vain kuvitella, miltä iso, mustaa höyryä ja kolinaa pitävä hirvitys näyttää lapsen mielikuvissa. Todennäköisesti joltain pahimpien painajaisten järkyttävältä möröltä.
Istuessa verkkaisesti kulkevan lättähatun kyydissä aika ja sen havina oli käsin kosketeltavaa. Melkein kuuli myöskin voipaperikääröjen avautuvan ja eväsleipien tuoksun. On hienoa, että löytyy ihmisiä, jotka haluavat vaalia tällaisia asioita. Varmasti löytyisi kevyempiäkin harrastuksia kuin vanhojen junien kunnossa pito.
