Tusina on siis täynnä. Valokuvanäyttely Paratiisin Pilkahdus on saanut viimeisenkin kuvansa. Ajateltiin vaimon kanssa viedä kuvissa looginen vuoden kierto päätökseen. Joten siis kävimme eilen ottamassa syksykuvan. Kuvaustapahtuma alkoi murheellisesti. Auto juuttui mutaan. Siinä ihmeteltäessä, että mitäs nyt, tuttu pariskunta tuli kävelylenkillään kohdalle. Kyllä hävetti. Mies joutui mutaan työntämään autoa vaimoni kanssa irti pälkähästä. Vaimokin pääsi kuittailemaan jälkikäteen oikein näppärästi minun hosumisistani. Että oliko ..lauta pakko ajaa se pirssi ...kele tohon mutaan!!! Erittäin voimauttavaa...
Kuvauspaikaksi oli valittu Lohjan Museon takapiha. Aivan käsittämättömän paljon oli jo lehtiä pudonnut. Näyttelyssähän tämä vanha rautasänky on seikkailut milloin missäkin. Tammisaaressa, Bengtskärissä, Siuntiossa, merellä ja järvellä. Ajatus aina, että olemme kuvissa alasti yhdessä tämän vanhan rautasängyn kanssa. Se on aiheuttanut hieman hymyilyä paikalle osuneissa kulkijoissa. Kuten esimerkiksi keväällä Tammisaaren Ramsholmenilla. Olimme valinneet kuvausajankohdan valkovuokkojen kukkimisen aikoihin. Ei muuta kuin sänky takaluukkuun ja kohti luonnonpuistoa.
Myös paikalliset olivat paikalla luonnon ihmeitä tarkastelemassa. Kuvauspaikkamme oli aivan paikalla kiertävän polun vieressä. Eipä sieltä sängystä voinut muuta kuin iloisesti tervehtiä ohikulkijoita. Hejsan!
Ohessa oleva kuva ei ole näyttelyyn tuleva...ajatus on kyllä sama, mutta itse vielä puutun kuvasta.
Laittelen lähiaikoina Paratiisin Pilkahdus- valokuvanäyttelyn kuvat esille tänne sivuille.