On matkustettava kauas nähdäkseen itse selvemmin pitää hyvin paikkansa.
Olen yhä sitä mieltä, että Suomessa Kelan olisi kustannettava koko porukka ulkomaille oppiin kuukaudeksi huomaamaan kuinka sisäänpäin kääntynyt ajattelukulttuuri meillä vallitsee.
Aki Kaurismäki Cannesin elokuvafestivaalien haastattelussaan kertoi nykyisin tuntemattomien ihmisten kysellessä hänen synnyinmaataan vastavan, "Irlanti".
Häpeä Suomen sisäänpäin kääntyneestä populistisesta ja rasistisesta suhtautumisesta ulkomaalaisiin saa hänet tuntemaan häpeää omasta maastaan. Se ei kai ole suomalaisuuden tarkoitus, vai mitä?
Mainio, päätoimittaja Jaakko Puomilan juttu paikallisessa lehdessä kertoi saksalaisesta vaihto-oppilaasta, joka tahtoi viikon jälkeen opettelemallaan suomen kielellä tervehtiä aamuisessa bussissa kanssamatkustajiaan.
Kunnioittaakseen paikallisia oli opetellut ensimmäiseksi lauseekseen noustessaan bussiin;
Hyvää huomenta. Kylmä ilma ulkona. Haluan matkustaa Lohjalle. Paljonko maksaa?
Kuski mennyt täydelliseen lukkoon ja arvellut joutuneensa v..tuilun tai piilokameran uhriksi.
Edetessään käytävää matkustajat olivat ensin kiinnostuneina katsoneet sisääntuloa, mutta Christianin kohdalle tullessa kääntäneet päänsä kohti ikkunaa ja tuijottaneet sen takana olevaan pimeyteen...seuraava kerta tästä oppineena olikin bussimatkailussa mennyt kuulemma sujuvammin. Noustessaan bussiin oli lattiaan tuijottaen mutissut hiljaa huulienvälistä epäselvästi rahaa ojentaessa; "Lohja".
Se mitä itse kohtasin Martiniquella oli valtaisa yhteen kuulumisen tunne. Kaikki olivat kiinnostuneita ja halusivat jakaa oman maailmansa. Tuntemattomat tervehtivät aina silmiin katsoen ja toivottivat milloin hyvää päivän jatkoa tai sitten vaihtoehtoisesti hyvää ruokahalua.
Asuimme siis tavallisten ihmisten parissa, emme hotelleissa. Asuminen paikallisten kanssa samassa asuinympäristössä avasi näkemään myös sen tavallisen arjen äänineen ja tuoksuineen.
Kuinka pienet lapset kuskattiin päiväkoteihin ja kuinka isommat lapset notkuivat koulujen nurkilla, niin kuin meilläkin odottaessaan tuntien alkamista.
Laskeutuessani Air Francen koneella kuunnellen kuulokkeista Neil Yongin biisiä, Cortez the killer, sai ihon kananlihalle tietäen sen riiston mitä paikalliset asukkaat ovat saaneet kokea siirtomaaherruuden aiheuttamista tuskista. Saaren oma kreolikulttuuri on voimakas ja ihmisten tunne omasta juuristaan on vahva. Opetteltuani kreolitervehdyksen, joka tehdään oikean käden nyrkillä tervehdittävän nyrkkiin lyömällä ja vieden käsi sitten sydämen kohdalle samalla kevyesti kumartamalla sai paikallisissa aikaan hämmentävän mutta kunnioittavan reaktion...hei, tämä valkonaama siis tietää jotain meistä ja on kiinnostunut tavoistamme.
Ranska ja kreoliranska ovat kielinä hyvin paljon toisiaan muistuttavia foneettisesti.
Tämä saa kreolikielen puheen ymmärtämisessä ranskalaisturisteissa aikaan paniikkia. Siksi paikalliset kutsuvatkin fransuja; "korviksi" Les Oreilles. Tämä siksi, koska ranskalaiset ovat koko ajan käsi korvalla kun eivät saa selvää puheesta kysellen koko ajan; "que,que" eli suomeksi mitä häh.
Turismi toki on saaren pääelinkeino. Saari on ranskalaisten lomanviettopaikka. Turismi vain saa joskus naurettavia piirteitä. Hotellialueet ovat aidattuja ja porteilla seisoo vartijat. Turistit loikoilevat uima-altaillaan ja kömpivät yöpuulle ilmastoituihin karsinoihinsa. Tämä näytti todella absurdilta olessamme viereisellä, yhdellä kauneimmalla saaren rannoista uimassa.
50 metrin päässä hotellista avautuu kauneinta rantaa ja turistit ovat häkkitarhoissaan aidattuna. No siinä kyllä välttyy kaikesta vaarallisesta kosketuksesta paikalliseen kulttuuriin ja elämän muotoon. On mukavaa ja hauskaa varmaan elvistellä omien rahojensa kanssa turvallisesti omassa häkissään.
Tosin jouduimme itsekkin meistä johtumattomista syistä juuri samaan kyseiseen hotelliin... Lähtöpäivänä oli kone ylivarattu ja lentoyhtiö järjesti majoituksen ja taksikyydit.
Oli varsinainen dèjà vu-ilmiö huomata yhtäkkiä olevansa itsekkin taas siinä samassa rannassa, missä oli hetki sitten naureskellut näitä häkkituristeja...
Ai tuliko kuvattua...no kyllä!!!
