Pilkillä istuminen on ihan varmasti samaa kuin piilokojusta lintujen kuvaaminen. Täkyä reikään ja saalista tulee. Monille varmaan hyvinkin rentouttavaa, mutta kuvallisesti ehkä jo vuosien saatossa aika nähtyä.
Virvelöintiä voisi kuvitella studiokuvaukseksi. Huidotaan vavalla joka suuntaan ja toivotaan jotain kunnollista saalista saatavaksi. Kohteet välillä hyvinkin vastaan pyristeleviä, joten väsytys taktiikka varmasti suotavaa.
Vetouistelua voisi luonehtia katukuvaamiseksi tai yleensä tyypilliseksi kameran ulkoiluttamiseksi. Raahataan siimaa tuntikaupalla ympäri järveä perässä ja toivotaan jonkun aiheen sinne tarttuvan.
Kuvapankki voisi olla vaikka kalatori. Käydään hakemassa kunnon vonkale ja kehua retostellaan se itse saaduksi. Pienellä manipuloinilla väitetään vakavalla naamalla loisto otosta tuntien kameratyöskentelyn saavutukseksi.
Perhokalastus on joka tapauksessa erityisen pervokalastusta. Elitistisyydessään se voisi vaikka edustaa sellaista nippelipaavoa, joka ei oikesti kuvaa, mutta värkit ovat viimeistä huutoa. Pääasia että muut kuvaajakaverit huomioivat objektiivin reippaan pituuden.
Verkkokalastus, jos sitä ylipäätänsä voi kalastukseksi sanoa, vastaa kameralaukun syvyyksiin ajelehtimaan jätettyjä kamera-aparaatteja ja objektiiveja. Keräävät levää, mutta ei aiheuta kuitenkaan muissa kuvaajakolleekoissa kateutta.
Mato-ongella istuminen voisi mielikuvissa vastata kuvaajanautiskelijaa, joka ei ryntäile hullunkiilto okulaareissaan ympäriinsä. Keskittyy aiheeseensa ja kaikki mikä onkeen ottaa on iloinen yllätys. Yleensä tähän kategoriaan kuuluvat naiskuvaajat.
Niin... aika hiljaista on ollut kalastusrintamalla.