Viime kesän hulluttelua saaressa. Pyry Mantereen kuvauskalusto oli pieni mutta toimiva.
Siis kotivideokalustoa, joka toimii myöskin kesäkalustona ulkokäytössä.
Yleensähän valokuvaaja on siinä onnellisessa asemassa että voi piiloutua etsimen taakse tarkkailemaan ulkopuolista maailmaa, mutta tässä videossa joutui kerrankin itse objektiksi ja sen tarkkailevan silmän kohteeksi. Se tuntui aluksi todella karmivalta. Niin kuin videosta näkyy, aika säntillistä perusilmettä on valokuvaajan kasvoilta luettavissa. Missä on se vapautuneisuus, missä on se kuvallinen kultaisessa leikkauksessa oleva läsnäolo? Miten opettavaista onkaan vierailu kameran toisella puolella. Suomalaisen itsetuntohan on perusrakennettu oman itsearvonsa dissaamiseen, eli itsensä vähättelyyn jo äidinmaidossa.
Tuttuja lauseitahan on se, että mitä minusta mitään kuvaa kannata ottaa, kamerahan siinä nyt kuitenkin vähintään hajoaa...Mitä sitä vähättelemään; arkea ja rakkautta/mökkivaatteita ja paskaista soutuvenettä! Kyllä mies naisensa tuntee ja päinvastoin!
