Aamun hesarissa hauska juttu aiheena; "Tältäkö todella näytän." Neljä ihmistä sai kuvata itseään miten parhaiten ja edukseen kuvassa omasta mielestään olisivat. Sen jälkeen rinnalle otettin ammattikuvaajan näkemys kyseisestä henkilöstä. Neljästä henkilöstä vain yksi piti ammattikuvaajan näkemystä omasta itsestään parempana, sekin tietyin varauksin.
Oman itsensä näkeminen tuntuu vieraalta. Yleensähän näet itsesi vain peilikuvana peilissä ja silloinkin kasvonpuoliskosi ovat vaihtaneet paikkaansa. Ihmisen kasvothan eivät ole symmetriset. Helppo tapa asian tutkimiseksi on pitää lyijykynää peilin edessä jakamaan kasvon eri puolet toisistaan. Toinen kulmakarva voi olla hieman ylempänä, toinen silmä voi olla pienempi.
Ihminen myös jännittää valokuvassa. Lukemattomat ja lukemattomat kerrat olen kuullut apinasuodatin-jutut ja kameran mahdollisen särkymisen kuvan ottohetkellä. Se on toki kuvassa olevan omaa monologia ja sallittavaa, mantra, jonka tarkoituksena on itsensä rauhoittaminen olemaan edukseen valokuvassa. Kuvaajana koen joskus olevani kuin henkiparantaja. On keksittävä nopeasti jotain, millä avata kuvassa olevan omaa negatiivista näkemystä itsestään. Kuvaajana ehkä tärkein taito on tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Edes kameran tekninen ja kaikkien nappuloiden osaaminen ei aja tämän asian edelle. Mitä teet hienolla kamerallasi, jos kuvattavasi pötkii pakoon?
Lapsien valokuvaaminen vielä aivan eri asiansa. Yleensähän se kuva on se perinteinen 1v.kuva.
Hampaita tulee ja vierastaminen on huipussaan.
Nythän kuvaajalla ja kuvattavalla ei ole edes sitä yhteistä kieltä. Ei paljon auta hauskojen vitsien kertoilu. Kommunikointi jää enemmän gugeliguu- osastoon. Siinä sitten kuvaaja jäätä murtaakseen kuvattavan välillä alkaa imitoimaan kaikkea luonnossa vapaana liikkuvia eläinkunnan ihmeitä. Pienet lapset haistavat kuvaajasta heti, jos se ei ole tunnelmassa mukana.
Se yleensä ilmoitetaan reippaalla itkulla. Naama punaisena huutaneen lapsen välille uudestaan rakennettava kommunikaatio on palkitsevaa. Luottamus on kasvanut. Ja se palkitaan hymyllä.
Linkki Hesarin juttuun
