maanantai 10. lokakuuta 2011

Kellastuneita kuvia

Ajan kuluminen näkyy vanhoista valokuvista. Valokuvaus rantautui suomenniemelle 1840-luvulla.
Ensimmäiset muotokuvastudiot toimivat jo 1850-luvulla suurimmissa kaupungeissa. Kameran ulkoiluttamisen voisi katsoa alkaneen vuodesta 1860, jolloin märkälevytekniikka mahdollisti kameran viemisen miljööseen.

 Muutokset omassa asumisympäristössä ovat kellastuneissa valokuvissa huikeita. Lohja näyttää humoristisesti todelliselta villinlännen kylältä. Tosin näyttää se siltä vielä tänäkin päivänä, kun kävelee pitkin pääkatua. Kadunvartta reunustaa suurimmaksi osaksi kaksikerroksiset talot.
Joskus -80 luvulla Hannu Karpo oli tekemässä Lohjalla liikennejuttua. Oliko se muistaakseni suomenennätys, mitä oli saatu mahdutettua liikennemerkkejä sadanmetrin matkalle.

Valokuvan todistusvoimaa ei voi kieltää. Otettu kuva todistaa hetken olleen oikeasti olemassa.
Vertaus vanhoihin luolamaalauksiin ei ole kaukaa haettu. Niissäkin haluttiin tuoda näkyväksi omaa elinympäristöä. Tosin ne luolamaalaukset esittävät enimmäkseen äijien metsästys ja kalastusreissuja.
Siis ei mitään uutta auringon alla verrattuna tähän päivään!!!
Äijät yhä patsastelevat lapikas tukevasti maahan ammutun hirvenkyljen päällä.
Jousipyssy ainoastaan kuvassa on vaihtunut  Sako-Valmetin vehkeisiin...