Lättähatulla sinne ja takaisin

Joskus elämykset ja aikamatkailu eivät paljon vaadi. Piletti maksoi 5€. Rautateiden 150 vuotisjuhlan kunniaksi oli Lohjalle viritelty vanha lättähattujuna kulkemaan kaupungin ja viiden kilometrin päässä sijaitsevan Lohjan aseman väliä. Tunne oli uskomaton, kun radalla jolla ei normaalisti liiku mitään, viheltää tuo sympaattisen näköinen juna. Aikuiset miehet muuttuivat pikkupojiksi juostessaan kamerat kaulassa junan ympärillä sitä kuvaten. Voi vain kuvitella millainen kokemus junan näkeminen on ollut 150 vuotta sitten ratojen varsien ihmisille.  Lumièrin veljesten vuonna 1895 kuvaama junan saapuminen asemalle sai aikaan elokuvakatsomoissa pakokauhun. Katselijat olivat aivan varmoja, että kyseinen kammotus syöksyy heidän niskaansa valkokankaalta.

Olimme paikalla, kun höyryjuna saapui asemalle jatkaakseen siitä kohti Hyvinkäätä. Kaksivuotias lapsenlapseni oli sylissäni ja pelästyminen ja kauhea kiljuminen oli suunnaton. Voi vain kuvitella, miltä iso, mustaa höyryä ja kolinaa pitävä hirvitys näyttää lapsen mielikuvissa. Todennäköisesti joltain pahimpien painajaisten järkyttävältä möröltä.

Istuessa verkkaisesti kulkevan lättähatun kyydissä aika ja sen havina oli käsin kosketeltavaa. Melkein kuuli myöskin voipaperikääröjen avautuvan ja eväsleipien tuoksun. On hienoa, että löytyy ihmisiä, jotka haluavat vaalia tällaisia asioita. Varmasti löytyisi kevyempiäkin harrastuksia kuin vanhojen junien kunnossa pito.

Avajaiset, Osa II

Avajaisia viikon välein, tässähän sekoaa muutkin kuin itse daideilija. Lauantaina oli siis Paratiisin Pilkahdus -näyttelyn avajaiset Galleria Vikholmilla. Sekoittavaa siinä on se, että Palava Rakkaus- näyttelyn kuvaosio vaihtui näihin uusiin valokuviin. Siis todellista galleria ajan tehokierrätystä. Selvennykseksi vielä, että näyttelytilassa jatkaa Markku Heinosen pronssiveistokset ja Marketta Urpo-Koskisen maalaukset 28.8. asti. Kehystyksen ja ripustuksen hoiti taas Juha Vikholm rivakkaan tapaansa, kuvat olivat jo seinillä kun tulimme pystyttämään näyttelyä. Myös joka kuvassa esiintyvä sänky pääsi kunniapaikalle.
Avajaiset olivat taas mukavat ja intiimit parhaimpien kavereiden kesken. Kiitos kaikille paikalla tulleille.

Lauantai jatkui taiteen saralla musiikin puolelle. Olin lupautunut keikalle Jaska Salmen Ja Rudi Merzin kanssa Sammatti Soikoon- tapahtumaan. Helsingin kitaraseurasta Julius Westerberg oli ideoinnut koko viikon ajaksi Sammattiin musiikkitapahtuman, jonka pitopaikkana oli Lohilammen taidenavetta. Kaikki osaanottajat kantoivat tapahtumaan kortensa kekoon puhtaasti talkoohengellä.
Tila oli veikeä...todellista maalaismaisemaa avautui suoraan heinittyneeltä pihamiljööstä lammelle.

Avajaiset 11.8.2012 klo 15.00

Avajaiset

Oli mukavaa nähdä tuttuja kasvoja avajaisissa ja varsinkin naurua riitti, kun ihmeteltiin 15 vuoden takaisia kuvia. Heh, pieniä muutoksia oli havaittavissa vähän itse kunkin frisyyrissä. Näyttelyn pystytys meni jouheasti, kiitos siitä galleristi Juha Vikholmille. 35 vuoden kokemuksella kaveri tälläsi kuvat seinälle ilman mitään viilailua. Oli tosiaankin helpoin pystytys jossa olen ollut mukana. Oma osuus oli nautiskelu ja kahvin ryystäminen.
Lehtihaastattelussa tuli muisteltua sitä hämmästyttävää filmimäärää, jonka olin varannut tapahtuman tallentamiseen. Olin varautunut kuudella 36 kuvaisella diarullalla. Niin, sehän tekee 216 laukausta. Tänä päivänä kukaan onneton ei lähde edes ulos ulkoiluttamaan kameraansa jos kortilla on ENÄÄN parille sadalle kuvalle tallennusmahdollisuus. Tuohon aikaan ei vielä digi-ihmeitä ollut markkinoilla. Joutui tarkasti etukäteen visualisoimaan mihin kameransa laukaisee. Hyväpuoli siitä ajasta on tosiaankin tuo tarkka etukäteen tilanteen haltuunotton opettelu. Mietintä siitä, mitä milloinkin saattaisi tapahtua ja olla juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Tänäkin päivänä jää turha kameran laukominen pois. Ei tarvitse olla julkisissa tilaisuuksissa häiritsevästi kameraterroristina kameralla heilumassa.
Joskus tuntuu olevan joillekin se suuri itsetarkoitus...omaa mahdollisesti heikkoa kuvaajaidentteettiä vahvistetaan hyppimällä kuin pupu esiintymislavalla. Tietenkin niin, että kallis kameravarustus juuri on oikeasti näkyvillä.

Muisteltiin myös, että silloin ei tarvinnut pyytää yleisöä sammuttamaan kännykkänsä.
Palava Rakkaus-kuvat ovat esillä 11.8 asti, jonka jälkeen samassa paikassa avataan seuraava valokuvapläjäys. Se on yhteinen lopputyömme vaimoni kanssa Miina Savolaisen vetämästä Voimauttavan valokuvauksen- kursista. Kiirettä on siis riittänyt taiteilun alalla.
Taiteilijaelämä on myös rankkaa... jatkot ja viinin lipittäminen saa vanhuksen pään hieman kipeäksi.
Linkki Anne Uotilan kirjoittamaan juttuun Länsi-Uusimaassa.

Tuleva valokuvanäyttely

Tulostuspöydän äärellä

Tulostuttamassa tulevan elokuisen näyttelyn; Paratiisin Pilkahdus- näyttelykuvat todella hommansa osaavan Heikki Simpuran valvovan ja tarkan katseen alla. Tulostus tapahtui Canson 280 grammaiselle akvarellipaperille. Paperi oli uusi tuttavuus meille molemmille ja jännitys tietenkin sen mukainen, miltä kuvat näyttävät voimakkaan pintastruktuurin omaavalla paperipinnalla. Tulostamiseen oli asennoitu ajatuksella, että tämä ei ole mitään hätäsen miehen hommaa. Jokaista printattua kuvaa tarkasteltiin eri valolähteiden alla saadaksemme selville miltä lopullinen tulos sitten näyttäisi gallerian seinällä.

Mielestäni tällaisen työn antaa mielellään osaaviin käsiin. On turha itse lyödä päätän seinään harjoitellessa tulostuksen saloja. Värin hallinta lopulliseen hyväksyttävään printtiin on oikeasti pitkä matka ja vaatii asiantuntemusta väriprofiilien maailmassa. Siihen kun vielä ladataan tulostimen ominaisuuksien ja vedostukseen käytetyn paperin hallinta on paketti aika suuri itselle hallittavaksi.

Kyseiseen paperiin saatiin näkyväksi se mitä haettiinkin. Kuvissa ei haettu mitään absoluuttista terävyyttä, vaan ne saisivat omata itsessään unenomaisuutta.

Ruutua tuijotellessa  ja pienten nyanssien säätämisessä tuli mieleeni musiikkistudion miksauspöytä.
Kun samaa biisiä miksataan ja tahkotaan alusta uudestaan ja uudestaan tuntikaupalla, korva kuuroutuu pienille detaljeille. Silloin ei auta muu kuin lyödä koneet kiinni ja lähteä ulos pienelle happihyppelylle.

Sama asia todentuu kuvien säädössä ruudulla. Helposti sokeutuu säädöille ja lähtee helpomman kautta lopullista kuvaa printtaamaan. Silmä väsyy pienille yksityiskohdille, jolloin kuvasäätimillä tulee helposti täräytettyä sellaiset lukemat että varmasti muutos näkyy. Ammattitaitoinen miksaaja tai ammattitaitoinen kuvankäsittelijä on suuri apu lopullisen ajatuksen esille saamisessa. Asiassa on myös se hyvä puoli, että saa ulkopuolisen näkemyksen. Olkoon se sitten negatiivinen tai positiivinen, mutta asian tarkastelua avaava monelta kantilta.

Heikki on onneksi rauhallinen mies, eikä heittänyt minua alas parvekkeeltaan. Reilua, koska hän asuu kuitenkin neljännessä kerroksessa :-)
 Kiitos Heikki!

Konsertti

kuva Christer Valtanen

Linkistä Christer Valtasen hienoon dokumentointiin piknik-konsertista

Keikkaa pukkaa

Hieman on aikaa vierähtänyt viime päivityksestä, kun aikaa ei ole jäänyt liiemmälti kitaran rämpytykseltä. Soittotreenit ovat syöneet vapaa-ajan tyystin.
 Jo useana vuotena  Lohjan Museolla ollut ilmainen kesäkonsertti meinasi tänä vuonna jäädä väliin. Pakkohan siihen oli kiinni tarttua ja saada tälle mainiolle  tapahtumalle jatkoa.
Siis puhelin käteen ja soittokierros kavereille. Saatiin aika hyvä ryhmä kasaan. On taidemaalaria ja puuseppää paikalla:-)

Siispä alla pieni puffi tulevasta, siis tulevana keskiviikkona olevasta konsertista Lohjan Museolla.

MUSIIKKIA EVÄSKORISTA  Koko perheen piknik-konsertti 

Lohjan Museolla keskiviikkona 11.7.2012 klo 18.00  

Esiintyjänä Lohja Ensemble  Säävaraus

Musiikillinen piknik-retki, johon yleisö on tervetullut eväskoreineen Lohjan Museon kauniiseen miljööseen. Konserttiin on vapaa pääsy. Musiikki heinäkuisessa kesäillassa on leppoisaa, akustisilla soittimilla soitettua folkkia, kantria ja rokkia.

Yhtyeessä soittaa yhdeksän lähiympäristössä vaikuttavaa musikanttia: Jaska Salmi, Rudi Merz, Markojuhani Rautavaara Marko Haimilahti, Elias Kaskinen, Pyry Mantere, Pekka Peltonen, Kimmo Nylund, Kari Saaristo