Kuvantaminen

Ihmiskunnan historiassa on kolme merkkipaalua ymmärretyksi tai oman itsensä esille tuomiseksi. Ne ovat; puhetaito, kuvantamisentaito ja kirjoitustaito. Heti puheen oppimisen jälkeen oli tarve kuvantaa omaa ympärillään olevaa todellisuutta. Euroopasta, etelä-ranskan Lascaux:n luolasta (linkki) löydetyt luolamaalaukset ajoittuvat 25.000 vuoden päähän historiassamme.

Kuinka tuoretta onkaan tähän verrattuna kirjoitustaito tai ylipäätänsä kirjapainotaito.

Ihmisillä on aina ollut suuri tarve tallentaa niin sanottuja "riittikuvia." Luolamaalauksissa kuvattuna metsästyseläimiä (vrt.hirviporukkakännäämiset) kuvia naisista (vrt.rippikuva, siirtymä riittinä aikuisuuteen) kuvia metsästäjistä jousipyssyt käsissä ( vrt. armeijakuvat) kuvia pariskunnista ( vrt hääkuva). Siispä lapsen 1-vuotiskuva, rippikuva, yo-kuva ja sitten se hääkuva on ihmisen koko kuvallinen historia omassa kotoisassa kirjahyllyssä

( vrt. seinämaalaus ) katseltavissa. Ja kun se on katseltavissa, voimme silloin todistaa sen, että olemme myös eläneet.

Nykyinen ympäristön piiskaaminen digikameroilla ei siis ole mitään uutta. Nyt vain tunne olemisesta ja elämisestä täytyy todistaa tuhansin kuvin. Eräskin mies (tietenkin) tuli ylpeänä rinta rottingilla kertomaan, että olen jo ottanut 5,000 kuvaa siitä kun kolmekuukautta sitten ostin tämän uuden digikameran...

Tästä on hyvä jatkaa seuraavat 25.000 vuotta eteenpäin...