maanantai 31. joulukuuta 2012

Lisää fiilistelyä vanhaan malliin

Ja taas on tullut nautiskeltua hitaan valokuvaamisen maailmasta. Vanha Zeiss Ikon Nettar-kamera vuodelta -49 on yllätyksiä täynnä kuvanlaadullisesti. Kun linssi ei todellakaan ole mikään Apo, saa välillä aika erikoisen näköisiä sävymaailmoja aikaiseksi. Ja se tunne, kun on vain ne kaksitoista laukausta, tulee viimeiseen ruutuun erityisesti panostettua. Tosin muistaakseni kinorulla aikana tuli mahdollisimman vähän panostettua viimeiseen ruutuun, johtuen siitä, että filmin halusi mahdollisimman nopeasti kehittämöön...

Ensimmäisen filmin kanssa oli vielä vähän ihmettelyä, mihin kohtaan objektiivin tarkennusmerkki laitetaan, kamerassahan ei ole mitään mahdollisuutta objektiivin läpi tarkentamiseen. Näin toisen kehitetyn filmin jälkeen se ei tunnu olevan kovinkaan nuukaa. Kunhan nyt noin samalle metrimäärälle osuu. Myöskin tuo valotus ei tunnu olevan kovin tarkkaa, johtuen suuresta negakoosta.

Pitkästä aikaa oli kiva kikkailla päällekkäisvalotuksilla. Tosin päällekkäisvalotus voi tulla ihan suunnittelemattakin, jos ei ole muistanut siirtää käsin filmiä seuraavan ruudun kohdalle. Pitkästä aikaa taas kuvaamisen yhteyteen on palannut taikuus. Ei voi tietää mitä kuvallinen lopputulos on lopullisesti.


Tähän on jätetty värit kehityksen jälkeen,
 muut kuvat ovat sävytettyjä.