Myös soittamisen lisäksi rinnalla kuusitoistavuotiaana kulki tiukasti kamera. Ensimmäiset kuvat olivat tyyliltään todellista nuoren miehen ahdistusta. Yksinäisiä hiekkakuoppia ja hylättyjä rakennuksia. Angsti elämään oli ladattu suurilla panoksilla. 70-luvulla oli tajunnan räjäyttävää kuulla ensimmäisen kerran Sex Pistolsit. Kameralla yritti tavoittaa samaa kaiken haistattavaa ajatusmailmaa.
Elämäni kamerankuljettajana oli alkanut.
Siispä 20 muistoa oman valokuvauksen ympäriltä;
1. Ensimmäinen kamera kohtasi minut vuonna 1975. Värkki oli romanien minulle myymä, hieman kuulemma vielä kuuma. Kamera oli musta Canon Ftb vuosimallia 1971. Kamera oli todella kuluneen näköinen, maalit rungosta hinkkautuneet kovasta käytöstä. Ehkä jonkun onnettoman lehtikuvaajan baaritiskille unohtama kamera. Ajattelin, kun sillä on ammatti-ihminen noin ahkeraan kuvannut, niin ehkä siitä tarttuisi jotain kuvallista näkemystä myös minulle.
2. Ajatus, että kuvaajalla pitää olla kaksi kameraa, kuten muillakin isoilla pojilla, sai ostamaan vuoden päästä vanhan Cosina merkkisen prutkun. Se oli aika säälittävässä kunnossa, mutta mustalla eristysnauhalla sai valon pysymään ulkopuolella.
3. Kameralaukku oli tekonahkainen ruskea hirvitys Helios merkkisestä valokuvaliikkeestä. Olihan sillä kokoa ja matkan päästä tarkasteltua myöskin kauneutta. Isoäitini hautajaisissa rikkaan insinöörinpojat olivat kiinnostuneita mokoman rotiskon sisällöstä. Avattuani kannen pojat loivat säälin sekaisia katseita nuoren valokuvauksesta innostuneen miehen alun suuntaan. Kavereilla tietenkin roikkui uudet Nikonit kaulassa.
4. Ensimmäiset kuvat olivat tietenkin yksinäiseltä hiekkakuopalta. Kuviin ladattu tietenkin suurta
nuorenmiehen ahdistusta ja "miksei kukaan ymmärrä mua," tunnetta.
5. Seitsemänkymmen luvalla kouluissa oli vielä "henkiset kilpailut"- nimellä kulkevia kultturitapahtumia. Sinne tietysti tyrkyttämään omia valokuvasaavutuksia. Yksi kuva pääsi eteenpäin läänin yhteiseen loppukilpailuun. Kyllä oli pollea olo hetken aikaa.
6. Piti tietenkin lähteä Taideteollisen korkeakoulun pääsykokeisiin. Ennakkotehtävien jälkeen postilaatikkolla jatkoon odottelua. Viitenävuonna pääsi jatkoon, mutta varsinaiset tehtävät aina penkin alle. Kun ei osaa piirtää, niin ei osaa. Katseli vain kateellisena vierestä, kun muut väänteli pahveista hienoja linnoja tai maalailivat siistejä teoksia.
7. Ensimmäinen oma valokuvanäyttely on aina siisti juttu. Halusin näyttelytilaan luoda muutakin kuin kuvia seinille. Pariisinkuvani saivat rinnalleen harkkoraudoista väännellyn Eiffeltornin ja ranskanlipun värein maalattuja ja kattosta roikkumaan ripustettuja patonkeja.
8. Nuorten kanssa tekeminen on aina itsellekkin virtaa antavaa. Kuvataidekoulussa kolmevuotta avaamassa nuorille valokuvan mailmaa.
9. Hauskoja juttuja olivat opiskelijoiden kanssa tehty jäinen valokuvamuuri. Jääkuutioitten sisälle jäädytimme mustavalkokuvia ja pystytimme ne keskelle kaupunkia.
10. Hasselblad 501c .... taivas aukeni.
11. Sunnuntaiset retket ja kameran ulkoiluttamiset rakkaan ihmisen kanssa.
12. Kun onnistuin kehittämään ensimmäiset mustavalkokuvani.
13. Roution nikonistilta ostettu käytetty Nikon FM. Ei tarvittu enään mustaa eristysnauhaa tiivistykseen.
14. Ensimmäinen Mac. Powermacintosh G3 vuodelta 1998. Prosessori 233 MHZ ja muistia kovalevyllä kokonaista 4GB.
15. Photoshop 3... eiku, eiku, eiku olivat tuttuja sanoja ohjelmaa opetellessa ja ihmetellessä.
16. Ensimmäisen valokuvanäyttelyn saaminen ihka oikeaan valokuvakeskukseen näytille.
17. Tutustuminen Lady Ostapeckiin. Ajatuksia avaava slowkuvaaja. Pilvisenä päivänä laski valotusajan hitaasti kahteenkymmeneen. Myöskin nykyään voimauttavan valokuvauksen uranuurtaja..
18. Olla mukana digitaalisessa murroksessa. Kaksipäiväisellä kursilla, jossa esiteltiin
huikea ja kaiken mullistava digikamera. Pikseleitä kennossa 0.4 megaa. Ei vaihdettavaa muistikorttia, mutta kaikkeen kuvaamiseen riittävä sisäinen 2 megan muisti.
19. Omien lasten innostaminen valokuvauksen pariin. Ilman suurempaa tyrkyttämistä :-)
20. Kaikki ne hienot ihmiset, jotka ovat vaivautuneena joutuneet patsastelemaan kameralinssini edessä.
Elämäni kamerankuljettajana oli alkanut.
Siispä 20 muistoa oman valokuvauksen ympäriltä;
1. Ensimmäinen kamera kohtasi minut vuonna 1975. Värkki oli romanien minulle myymä, hieman kuulemma vielä kuuma. Kamera oli musta Canon Ftb vuosimallia 1971. Kamera oli todella kuluneen näköinen, maalit rungosta hinkkautuneet kovasta käytöstä. Ehkä jonkun onnettoman lehtikuvaajan baaritiskille unohtama kamera. Ajattelin, kun sillä on ammatti-ihminen noin ahkeraan kuvannut, niin ehkä siitä tarttuisi jotain kuvallista näkemystä myös minulle.
2. Ajatus, että kuvaajalla pitää olla kaksi kameraa, kuten muillakin isoilla pojilla, sai ostamaan vuoden päästä vanhan Cosina merkkisen prutkun. Se oli aika säälittävässä kunnossa, mutta mustalla eristysnauhalla sai valon pysymään ulkopuolella.
3. Kameralaukku oli tekonahkainen ruskea hirvitys Helios merkkisestä valokuvaliikkeestä. Olihan sillä kokoa ja matkan päästä tarkasteltua myöskin kauneutta. Isoäitini hautajaisissa rikkaan insinöörinpojat olivat kiinnostuneita mokoman rotiskon sisällöstä. Avattuani kannen pojat loivat säälin sekaisia katseita nuoren valokuvauksesta innostuneen miehen alun suuntaan. Kavereilla tietenkin roikkui uudet Nikonit kaulassa.
4. Ensimmäiset kuvat olivat tietenkin yksinäiseltä hiekkakuopalta. Kuviin ladattu tietenkin suurta
nuorenmiehen ahdistusta ja "miksei kukaan ymmärrä mua," tunnetta.
5. Seitsemänkymmen luvalla kouluissa oli vielä "henkiset kilpailut"- nimellä kulkevia kultturitapahtumia. Sinne tietysti tyrkyttämään omia valokuvasaavutuksia. Yksi kuva pääsi eteenpäin läänin yhteiseen loppukilpailuun. Kyllä oli pollea olo hetken aikaa.
6. Piti tietenkin lähteä Taideteollisen korkeakoulun pääsykokeisiin. Ennakkotehtävien jälkeen postilaatikkolla jatkoon odottelua. Viitenävuonna pääsi jatkoon, mutta varsinaiset tehtävät aina penkin alle. Kun ei osaa piirtää, niin ei osaa. Katseli vain kateellisena vierestä, kun muut väänteli pahveista hienoja linnoja tai maalailivat siistejä teoksia.
7. Ensimmäinen oma valokuvanäyttely on aina siisti juttu. Halusin näyttelytilaan luoda muutakin kuin kuvia seinille. Pariisinkuvani saivat rinnalleen harkkoraudoista väännellyn Eiffeltornin ja ranskanlipun värein maalattuja ja kattosta roikkumaan ripustettuja patonkeja.
8. Nuorten kanssa tekeminen on aina itsellekkin virtaa antavaa. Kuvataidekoulussa kolmevuotta avaamassa nuorille valokuvan mailmaa.
9. Hauskoja juttuja olivat opiskelijoiden kanssa tehty jäinen valokuvamuuri. Jääkuutioitten sisälle jäädytimme mustavalkokuvia ja pystytimme ne keskelle kaupunkia.
10. Hasselblad 501c .... taivas aukeni.
11. Sunnuntaiset retket ja kameran ulkoiluttamiset rakkaan ihmisen kanssa.
12. Kun onnistuin kehittämään ensimmäiset mustavalkokuvani.
13. Roution nikonistilta ostettu käytetty Nikon FM. Ei tarvittu enään mustaa eristysnauhaa tiivistykseen.
14. Ensimmäinen Mac. Powermacintosh G3 vuodelta 1998. Prosessori 233 MHZ ja muistia kovalevyllä kokonaista 4GB.
15. Photoshop 3... eiku, eiku, eiku olivat tuttuja sanoja ohjelmaa opetellessa ja ihmetellessä.
16. Ensimmäisen valokuvanäyttelyn saaminen ihka oikeaan valokuvakeskukseen näytille.
17. Tutustuminen Lady Ostapeckiin. Ajatuksia avaava slowkuvaaja. Pilvisenä päivänä laski valotusajan hitaasti kahteenkymmeneen. Myöskin nykyään voimauttavan valokuvauksen uranuurtaja..
18. Olla mukana digitaalisessa murroksessa. Kaksipäiväisellä kursilla, jossa esiteltiin
huikea ja kaiken mullistava digikamera. Pikseleitä kennossa 0.4 megaa. Ei vaihdettavaa muistikorttia, mutta kaikkeen kuvaamiseen riittävä sisäinen 2 megan muisti.
19. Omien lasten innostaminen valokuvauksen pariin. Ilman suurempaa tyrkyttämistä :-)
20. Kaikki ne hienot ihmiset, jotka ovat vaivautuneena joutuneet patsastelemaan kameralinssini edessä.
