Syksy saapuu ja Lohjanjärvi alkaa taas jäähtyä kohti talvea. Aamuisin saa nauttia hienoista sumupilvistä, jotka muodostuvat yhtaikaa auringon alkaessa lämmittämään alempaa ilmakerrosta.
Myös kennolla oleskellut roskamailma tuli näkyväksi. Tiedostot olivat kuin haulikolla ammuttu täyteen pieniä pölypartikkeleja. Elävästi tuli mieleen taas se, että kennoa kannattaisi puhallella puhtaaksi vähän useammin. Varsinkin kun yhdisteli seitsemää valokuvaa panoraamamaisemaksi, sai kuvan prikkaamisesta ranteen huutamaan apua.

Sumu pehmentää maiseman jopa tunnistattomaksi. Jopa voimalinjan johdot näyttävät melkein grafiikanlehdeltä.
Valokuvaajalla on kiire syöksähdellessä maisemassa ennen kuin lämmittävä aurinko saa sumun hälvenemään. Polkupyörä on mainio apuväline. Jopolla singahtelu maisemassa käy joutuisasti. Varsinkin rantamaisemien koluaminen käy huomattavasti helpommin. Koirantaluttajat muodostuvat joskus ongelmaksi, kun painaa autolla menemään pitkin kävelyteitä :-)
Tosin on omat ongelmansa myös polkupyörällä ajelulla. Joskus mustit aamupissallaan innostuvat roikkumaan hampaillaan kuvaajan puntissa.

Kuukuva Paavolan puusillasta sai ihmettelemään nykyisten kameroiden kennojen joustovaraa suurilla herkkyyksillä. Kyseinen kuva otettu käsivaralta 1,5% nautintoaineissa keikkuvasta veneestä Iso 4000 aukolla 2,8 ja 1/5 sekunnilla. Kuva oli todennäköisesti viimeinen täydenkuun aikana otettu tästä purkutuomion saaneesta, kauniista ja muistoja herätteneestä puusillasta.

Adieu le pont