Kuusketluvun hippi-ikoni Bob Dylan vanhuuden höperyydessään lähti omissa maalauksissaan hakemaan inspiraatiota jo kertaalleen tehdyistä teoksista. Eikä pienemmältä tekijältä, kuin itseltä Henri Cartier-Bressonilta esimerkiksi. Mikä ihmisiä oikein vaivaa... Tänä päivänä on täysin sataprosenttista, että lainauksista jää kiinni. Viimeaikaiset luontokuvaus skandaalit esimerkiksi Ruotsista mielessä ei voi kuin ihmetellä, minkälainen järjen ääni on jäänyt Bobin päästä kuulumatta. No tosin ei Bobille varmaankaan tule Aftonbladetia postilaatikkoonkaan...
Mutta onhan sitä kotimaisinkin voimin osattu jo satavuotta sitten. Tästähän on esimerkkinä Juho Rissasen maalauksissa olevat I.K. Inhan kuvalliset lainat.
Nuorison totuuden ääntä kuunnellen; Hanki oma elämä!
Linkki New York Timesin juttuun
