Kaipaava katse

Aamun HS:n kulttuuri C1 sivulla kaksi mielenkiintoista asiaa valokuvan ympäriltä. Kirjailija Riko Korhosta oli pyydetty etsimään vanhoja kuvia entisistä kodeistaan. Tämä oli saanut hänet pysähtymään vanhojen valokuva albumeitten pariin. Aikamatka oli alkanut neljän vuosikymmenen taakse. Jutussa hän kertoi, kuinka yllättävän vieraalta hän itse näytti valokuvissa. Jaoteltuaan näkemänsä kuvat kolmeen ryhmään hän sai pinot:

- En tunnista itseäni

- En suostu tunnistamaan itseäni

- Tunnistan itseni

Korhonen analysoi hienosti tätä päivää; "Onkin skandaali, että vaikka elämme sujuvasti päivästä ja vuodesta toiseen, ymmärrämme ajan kestoa yhtä huonosti kuin lapset. Elämä tapahtuu, ja kun käännymme katsomaan taaksepäin, vanhat valokuvat katsovat takaisin vierain silmin."

Tuttu tunne varmaan jokaiselle. On hämmästelty, onko tuostakin tapahtumasta tai asiasta noin kauan. Omaa elämää ajatellaan jatkumona, jolle ei ole päätepysäkkiä. Valokuvan silmänräpäyskuva on muisto menneestä tapahtumasta jo heti kuvan oton jälkeen.

Toinen uutinen samalla sivulla kertoi Ristojen Asfalttia ja Auringonkukkia- näyttelyn saamasta menestyksestä. Kuvat oli kuvattu 1970 luvun Helsingissä. Näyttely keräsi 45.000 kävijää joista viimeiset 10.000 kävi lopetusviikolla. Näyttelyn saama menystys kertoo ihmisten kaipuusta johonkin tuttuun ja turvalliseen. Tunteet on helppo ankkuroida muistoja herättävään kuvaan.

Arkipäivän valokuvaterapiaa...

Näyttelyn valokuvavedokset myytiin hyväntekeväisyyshuutokaupassa, jossa kävi yli 800 kiinnostunutta. Kaikki 153 kuvaa meni kaupaksi 219 € keskihintaan. Tuotto oli siis 32.000 euroa joka meni lyhentämättömänä Vailla vakinaista asuntoa ry:lle.