Pakkohan oli viikonloppuna lähteä autolla Lohjanjärven jäälle ihmettelemään tätä kummallista tapahtumaa. Kuu siis oli radallaan lähimpänä maata kahteenkymmeneen vuoteen. Kuu siis tulisi näyttäytymään poikkeuksellisen isona. 14% kirkkaampana ja 30% suurempana. Virkkalan Pähkinäniemestä autolla jäälle ja nokka kohti laskevaa aurinkoa. Autolla jäällä ajossa on aina oma erityinen tunnelmansa...entä jos tämä jää ei kestäkkään. Uskomaton hiljaisuus vallitsee jäälakeuksella. Kevään ensimmäisen mustarastaan laulu kuuluu kaukaa edessä olevasta saaresta.
Valo on aivan erityistä muutaman hetken ajan. Kameran sulkimen raksutus on ainoa ääni pakkasessa. Auto parkkiin neljänkilometrin ajon jälkeen keskelle selkää. Ja sitten alkaa odotus. Kuun pitäisi nousta Helsingin horisontissa kello 20.32. Odotellessa matkien lehtopöllön ääntä, jospa joku vastaus kuuluisi. Hiljaista on ollut pöllörintamalla koko kevään, eikä nytkään vastausta kuulu.
Pian alkaa itäisellä taivaalla orastavaa kuun nousun odotusta. Kuu nousee itse asiassa yllättävänkin nopeasti. Tarkkana saa olla kameran takana, ettei missaa asiaa. Itse valotus saa aikaan paniikin omaista haarukointia. Kontrasti on huikea kuun ja ympäristönsä suhteen.
Eli valotukset menevät taas siihen tyypilliseen "valkoinen reikä taivaalla"- osastoon.
Tunnelma hiljaisella ja pimeällä tähtikirkkaan taivaan alla on jotakin mystistä. Hiljaisuus saa syntymään sielussa jotain esiaikaisia viboja. Taas kannatti lähteä töllön äärestä ihmettelemään äitimaan jutustelua.
Netistä kannattaa ladata koneelle huikea virtuaalinen planetaario ohjelma, Stellarium (linkki)
Kyseinen ohjelma näyttää jopa taivaalla viuhuvat sateliitit ja niiden nimet. 600.000 tuhatta tähteä, planeetat ja tähtisumut. Todella realistinen ja ilmainen vapaan lähdekoodin sovellus. Paikkamääritykseen voi luonnollisesti siis myöskin kirjoittaa Suomen koordinaatit.
Myös ohjelman kielivalinnoista saa valittua kotimaisen suomenkielen.
