Elina Nuortie; Kuohu
Ritva Kovalainen; Metsän hoidollisia toimenpiteitä
Mika Honkalinna; Kotometsää etsimässä
Ilta myös poikkesi totutusta luontokuvauksen valtavirrasta, kauniiden luontokuvien katselutapahtumasta ja yhteisestä hymistelystä. Ilta pääosaltaan keskittyi meidän suomalaisten oman metsäluontomme häviämiseen. Oli järkyttävää ja todellakin silmiä avaavaa kuunnella Ritva Kovalaisen ja Mika Honkalinnan esitystä nykyisestä tehometsätaloudesta (lue raiskauksesta). Metsät ovat alistettu tuotantolaitoksiksi ja metsiä verrataan pelkisi kasvupohjiksi kuten peltoja. Ennen metsien valtakunnissa voi vaeltaa tunteja, nyt ne ovat kutistuneet minuuteissa läpikäveltäviksi metsäsirpaleiksi. Kovalainen kertoo;"Sana ”metsä” tarkoitti joskus rajaa, reunaa, äärtä, jonka takaa alkoi suunnaton toinen valtakunta. Montako puuta nykyisessä kielessämme ja maisemassamme muodostaa metsän?
Olemme alkaneet mitata metsää minuuteissa. Kuinka kauan kestää kävellä metsän läpi aukolta aukolle tai taimikolle? On kolmen minuutin ja viiden minuutin metsiä, kolmenkymmenen minuutin metsiä hyvin vähän."
Mika Honkalinna kertoi omasta havainnoinnistaan, että ainoastaan välittömästä asutuskeskusten läheisyydestä löytää tänä päivänä paljon koskemattomamapaa luontoa. Siitä oli hyvänä esimerkkinä Mikan huuhkaja kuvat Helsingin keskustasta. Luonnon monipuolisuus lajirunsaudeltaan on saanut säilyä yllättäen ihmisen välittömässä läheisyydessä.Vaikeaa on harvesterilla painella keskellä kaupunkia...
Metsä on aina ollut suomalaisille pako tai mietiskelypaikka. Asenteiden on muututtava.
Suojele luontoa!
